Erään Elokuvafriikin varhaislapsuuden yksi suosikki oli piirretty elokuva Fievel matkalla villiin länteen. Vasta viimeaikoina sain tietää, että se oli jatko-osa elokuvalle nimeltä An American Tail aka Fievel matkalla Amerikkaan (kökkö suomennos).
Pitihän sitten tarkistaa, mistä on kyse. Itse asiassa leffa löytyi nauhoitettuna kotoa, kuva tosin oli suhteellisen huono. Pitkästä aikaa sai videonauhuri toimintaa. Fieveli sisään ja sohvalle istumaan.
Hiiriperheen matkatessa Venäjältä laivalla Amerikkaan kissavaaran takia, sattuu onnettomuus jonka johdosta perheen poika, nuori Fievel lentää yli laidan. Niinpä Mousekewitzin perhe saapuu Amerikkaan, tosin onnettomimpina kuin he olivat ajatelleet.
Fievel kuitenkin on hengissä vaikka vanhemmat häntä kuolleeksi luulevatkin ja hän saapuu Amerikkaan, toivon maahan suhteellisen hyvissä voimissa ja alkaa etsimään perhettään.
Loppujen lopuksi An American Tail oli hyvin erilainen kuin toinen osa ja henkilökohtaisesti pidin tätä alkuperäistä parempana. Toisessa osassa on paljon huumoria, välillä se on jopa hulvaton. Ensimmäinen osa ei itse asiassa hirveän hauska leffa ole, mutta koskettaviin ja sydäntälämmittäviin elokuviin se ehdottomasti kuuluu.
Tietyissä kohtaa leffa menee ehkä liialliseksi sössötykseksi, mutta suurempia virheitä ei kyseisestä animaatioelokuvasta löydy. “Somewhere out There” on kaunis kappale ja se sopii leffaan hyvin. Laulukohtaus onkin yksi elokuvan kohokohtia. Ääninäyttelijöiden suorituksissa ei ole moittimista, Phillip Glasser on hyvä Fievelinä, eksyneenä hiirilapsena ja Dom Deluise on mitä mainion Tiikeri-kissana. Eipä muistakaan ääninäyttelijöistä ole pahaa sanottavaa. Piirrosjälki elokuvassa ei ole yhtä hyvää kuin Disneyn leffoissa, mutta se on muutenkin hyvin erilaista. Disneyn leffat ovat yleensä värikkäitä ja eläviä. American Tailissa värit ja sävyt on synkempiä eivätkä taustat kovinkaan eläviä. Tämä antaa leffasta paikoittain aika synkeän vaikutelman eikä se olekaan mikään tekopirteä piirrosleffa tyyliin Lehmäjengi vaan leffasta saa aikuinenkin irti suhteellisen paljon. Siis koko perheen elokuva, ei lastenleffa.
Yhteenvetona sanottakkoon, että An American Tail on mukava, surullisen koskettava ja sydäntälämmittävä tarina ja ilman muuta yksi suosikkipiirretyistäni.
nimimerkki: Elokuvafriikki
