Alkuun täytyy taas kerran todeta, että Steve Martin on eräs suosikkikoomikoistani. Hän saa aina hymyn huulilleni ja samalla osaa myös hyvin näytellä. Nyt on tykitysvuorossa herran tähdittämä komedia Morsiamen isä, joka on uusinta versio samannimisestä 1950-luvulla ilmestyneestä komediasta. En sitä ole nähnyt, enkä siihen sen vuoksi tätä arvostelua tehdessä paljon huomiota kiinnitä, vaan arvostelen vain tämän elokuvan (mikä on varmasti tämän idean koko idea, jos joku nyt vain ymmärtää tätä sepitystäni).
Juoni on tällainen: George Banks (Martin) on onnellisesti naimisissa ja vieläpä kahden lapsen isä. Hänen vanhempi lapsi eli tytär Annie (Williams) ilmoittaa ulkomailta palattuaan menevänsä naimisiin. Siitä alkaa isäukon painajainen, joka sisältää paljon häävalmisteluja sekä muisteluita häävalmistelujen keskellä. Hänen tukenaan kuitenkin pysyy rakas vaimonsa Nina (Keaton), joka on tietenkin innoissansa häistä. Häävalmisteluissa on mukana pitopalvelun mies Franck (Short), joka hoitelee hommat rautaisella ammattitaidolla.
Vaikka tämä leffa ei mitenkään pääse säväyttämään, niin on se kuitenkin varsin mukavaa viihdettä, jota katselee mielellään kepeässä mielentilassa. Tunnelma on tietenkin hyvin lämminhenkinen. Mitään kauhean huonoa tästä ei löydy, mutta ei ole mitään syytä myöskään nostaa tätä kaikkien aikojen parhaimpien komedioiden joukkoon. Pieni liiallinen saman asian jauhaminen voitaisiin laskea huonoksi puoleksi, mutta muuten tämä on ihan kelpo viihdettä. Hyvälle mielelle tämä ainakin saa, sitä faktaa ei voida kiistää, mutta mitään muuta ei sitten käteen jääkään. Mitään kunnon röhönauruja ei saada aikaan missään vaiheessa filmin kulkua, mutta Steve Martinin hilpeä elehdintä saa katsojan suupielille aikaan pientä hymynpoikasta.
Näyttelijäpuoli hoitaa hommansa hyvin, vaikka kaikki jäävätkin Steven varjoon. Diane Keatonista en pahemmin pidä ja Martin Shortin pjuhetyyli alkaa pidemmän päälle ärsyttämään, mutta muuten tämä osasto on ihan kondiksessa. Ei Stevekään uransa parasta suoritusta vedä, mutta en ole häneltä koskaan nähnyt huonoa suoritusta, enkä nähnyt nytkään. Ohjaus on tietenkin hyvin perinteistä, eikä siitä minusta tuon enempää pidä mainita. Tämän tykityksen kirjoittamisenkin voisi lopettaa tähän, sillä enköhän minä ole jo sanottavani kirjoittanut. Joka tapauksessa sanon vielä, että kyseessä on mukavan kepeää viihdettä, jota voi hyvällä omalla tunnolla suositella koko perheelle Eemeli-vauvasta Airi-mummoon. Jatkiskin tälle on väsätty, mutta en ole sitä (vielä) tarkistanut eli eipä siitä (tällä kertaa) tuon enempää.
