Ohjaaja/käsikirjoittaja Julius Avery löi itsensä kertaheitolla elokuvamaailmaan toiseenmaailmansotaan sijoittuvalla todellisella sotakauhu hybridi elokuvalla (Overlord) ja sitä seurasi hetken hyllyllä odottanut Sylvester Stallonen tähdittämä mukavan maanläheinen supersankari toimintadraama (Samaritan). Julius Avery seuraa uusimmassa elokuvassaan The Pope’s Exorcist William Friedkinin kauhuklassikon (Manaajan) aloittamalla manauskauhuelokuvan linjoilla tosi-elämän isä Gabriel Amorthin tekemiä manauksia Vatikaanin ymprillä hänen omiin muistelmiin perustuvassa An Exorcist Tells His Story ja An Exorcist: More Stories tarinassa.
Vuonna 1987 leskiäiti Julia (Alex Essoe) perii valtavan kartanon Espanjasta jonne hän muuttaa kahden lapsensa Amyn (Laurel Marsden) ja Henryn (Peter DeSouza-Faighoney) kanssa. Pienen remontin jälkeen Henryn käytös alkaa muuttua hyvin erikoiseksi ja mitkään lääkärit eivät löydä syytä erikoiselle käytökselle. Paikallinen pappi Esquibel (Daniel Zovatto) alkaa epäillä jonkin pahan ottaneen Henryn valtaansa. Esquibel pyytää Vatikaanista Paavilta (Franco Nero) manauksiin erikoistuneen hieman oman tiensä kulkijan Isä Gabriel Amorthin (Russell Crowe) tutkimaan tapausta. Pian alkaa paljastua että he ovat päästäneet vapaaksi jotain todella pahaa josta Vatikaani tuntuu tietävän enemmän kuin kukaan puhuu.
The Pope’s Exorcist on viihdyttävän hassu uskonollinen manauskauhuelokuva joka ei kertaakaan yritä keksiä genreä uusiksi vaan tarjoaa tuttuja polkuja kulkevan visvaisen roiskutuksen. Julius Avery kuljettaa tarinaa mukavalla tempolla eteenpäin tarjoten kasapäin kliseitä sekä muutaman kivan puskista iskevän säikähdyksen. Julius Avery ja kumppanit pistävät homman välillä totaalisen överiksi ja ei The Pope’s Exorcist elokuvaa täysin vakavalla ilmeellä pysty katselemaan. Kauhukohtakset ovat mukavan ilkeitä joissa demonien valtaamat väntyneet ihmiskehot näyttävät juuri sopivan David Cronenbergin body-horror vääntelyiltä.
Michael Petronin, Evan Spiliotopoulosin ja R. Dean McCreadyn käsikirjoittama The Pope’s Exorcist on näpsäkkä sekoitus uskonnollista kauhuelokuvaa, salaliittotrilleriä ja manauskertomusta. Välillä Pope’s Exorcist tuntuu kuin William Friedkinin (Manaaja), Rupert Wainwrightin (Stigmata) ja Peter Hyamsin (End of Days) olisi pyöräytetty tulisessa liemessä tehosekoittimessa. Finaali ammutaan totaalisen överiksi CGI-efektisirkukeksi jossa hyvä ja paha ottaa mittaa toisistaan melkoisella vimmalla. Vuosi 1987 näyttää taustalla visuaalisesti kauniilta.
The Pope’s Exorcist on todellinen Russel Crowe show sillä mies pääsee meuhkaamaan mukavalla äijä asenteella kaikenlaisille piruille. Franco Nero käy kertomassa muutamalla lauseella uskonnosta ja sen merkityksestä itse Paavin roolissa. Ralph Inesonin pääpahis lausuu hassun kornia dialogia tuon hetken maailman tilanteesta. Alex Essoe pärjää toimivasti huolestuneena äitinä. Peter DeSouza-Faighoney saa muutaman hyytävän hetken riivattunna Henrynä. Cornell John piipahtaa kuvissa Vatikaanin piispana Lumumbana.
Kokonaisuutena The Pope’s Exorcist on mukavan överiksi vedetty salaliittotrillerin ja manauskauhuelokuvan hybridi jossa Russell Crowe on kuin kotonaan isä Gabriel Amorthin roolissa.
