Missä kulkee lain,- oikeuden,- ja koston välinen raja, vai onko sellaista ollenkaan, ja kuinka pitkälle tavallinen ihminen voi mennä ylittääkseen kaksi ensimmäistä. Tälläiseen seikkaan perustuu Kurt Wimmerin (Equilibrium) käsikirjoittama ja F. Gary Grayn (Neuvottelija) ohjaama kostotrilleri Lainkuuliainen kansalainen. Vaikka kostoteemaa ollaankin käytetty elokuvissa jo tovi, erityisesti Väkivallan Vihollisen jälkeen, niin tällä kertaa kyseessä on hieman erilainen ja mukavasti ajatuksia herättävä kostotarina ja yksi loppuvuoden kovimmista yllättäjistä. Alun perin Lainkuuliaisen kansalaisen piti purkittaa Stephen Kingin romaanin filmatisointien erikoismies Frank Darabont, mutta Darabont joutui jättäytymään projektista pois ja tilalle tuli F. Gary Gray.
Clyde Shelton (Butler) on rakastava perheenisä viisivuotiaalle tyttärelleen (Hulayev) ja vaimolleen (Mills), kunnes yhtenä iltana heidän ovikellonsa soi ja sisään paukahtaa kaksi rikollista, Clarence Darby (Stolte) ja Rubert Armes (Stewart), jotka pahoinpitelevät heidät kaikki sillä seurauksella, että Sheltonin vaimo ja tytär menehtyvät. Hetkeä myöhemmin syyttäjä Nick Rice (Foxx) tekee sopimuksen Clarencen kanssa, joka joutuu istumaan tuomiota vain muutaman vuoden, mutta Rubert saa tuomioista ikävämmän. Shelton ei jää katsomaan moista touhua, vaan alkaa suunnitella kostoa koko oikeusjärjestelmää vastaan ja etsivä Dunnigan (Meaney) yrittää pysytellä Sheltonin perässä, mutta hiljalleen Sheltonin pirullinen kosto on käymässä toteen, mutta sitten hän jää kiinni ja joutuu paikalliseen vankilaan.
Lainkuuliainen kansalainen on varsin näpsäkkä ja tunteita pinnalle nostattava trilleri, joka kuvaa hyvin minkälaisia vaaroja nyky-yhteiskunta sisältää sisällään, ja onko oikeusjärjelmä lopulta täysin virheetön? Jo sydäntäsärkevästä avauskohtauksesta asti on selvää, että meininki on melko karua, sillä ainakaan Gray ja kumppanit eivät lähde missään vaiheessa peittelemään mitään, vaan väkivalta kuvataan mitään kaunistelematta, tosin varsinaisia väkivaltakohtauksia ei ole montaa, mutta siitäkin huolimatta pesäpallomaila ja veitsi tekevät melko häijyä jälkeä. Teemoiltaan ja idealtaan Lainkuuliainen kansalainen on yllättävänkin rauhallistempoinen elokuva, jonka vuoksi jäätävä tunnelma pääsee kasvamaan hiljalleen tarinan ympärille.
Kurt Wimmerin kynäilemä tarina toimii kohtalaisen toimivasti, mutta loppua kohden lankoja aletaan pistään hieman helposti yhteen, mutta ei sekään tehoja pahemmin syö elokuvasta pois ja osuvasti Wimmerin kynäilemä tarina heittää jatkuvasti moraalisia kysymyksia katsojalle pohdiskeltavaksi ja oikeusjärjestelmää pilkataan pariin kertaan oikein kunnolla. Wimmer on myös onnistunut pistämään parit toimivat juonenkäänteet mukaan tarinaan, joista pari tulee mukavasti puskista vastaan. Audiovisuaalisesti Lainkuuliainen kansalainen on varsin komeannäköistä, jota korostaa mainiosti Jonathan Selan hieno kuvaus.
Gerard Butler muuttuu varsin toimivasti rakastavasta perheen isästä-tunteettomaksi sosiopaatiksi, ja roolinsa Gerard Butler hoitaa varsin mallikkaasti. Butlerin Clyde Shelton ei ole mikään Charles Bronsonin tyylinen kostaja Väkivallan vihollisesta, vaan Shelton suunnittelee huolella seuraavan kostoiskunsa ajan ja tekotavan. Jamie Foxx tekee hyvän roolin syyttäjänä, joka joutuu hieman pelkäämään, että milloin hän joutuu perheineen Sheltonin uhrilistalle. Butlerin ja Foxxin yhteiset keskustelukohtaukset ovatkin elokuvan parasta antia ja mukavaa tunnelman luontia. Colm Meaney tekee myös pätevän roolin kyseistä tapausta tutkivana poliisina. Christian Stolte ja Josh Stewart irrottelevat sekopäisinä rikollisina oikein kunnolla.
Kokonaisuutena Lainkuuliainen kansalainen on ajatuksia herättävä ja mukavan synkkäsävyinen kostotrilleri ja lohduton kuvaus yhden miehen hakemasta oikeudesta.
