Itsepäinen yksityisetsivä Philip Marlowe (Dick Powell) on toimistossaan työajan loputtua, mutta kaappimainen Moose Malloy (Mike Mazurki) haluaa palkata hänet etsimään jotakuta. Se on pelkkä alkupotku pitkälle flipperimäiselle ponnahtelulle Los Angelesin himmeässä yössä ja Marlowe kohtaa jos jonkinlaisia konnia ja kelmejä. Soppaan mahtuu nuuppa ja vanha jadekeräilijä Grayle (Miles Mander), tämän tytär Ann (Anne Shirley) sekä trofeevaimo Helen (Claire Trevor). Epämääräistä henkilögalleriaa värittää keikarimainen Lindsay Marriott (Douglas Walton) ja yleisesti konnamainen Jules Amthor (Otto Kruger). Esivaltaa edustaa komisario Randall (Donald Douglas) joka ei pidä Marlowesta ja hillostaa tätä urakalla, sillä tapahtumaketju on melkoista sekametelisoppaa.
Arkkityyppisen suulas Philip Marlowe on [I]film noirin[/I] tunnetuimpia nimiä. Viinaa ja tupakkia kiskova antisankari poukkoilee unenomaisen, väkivaltaisen ja vainoharhaisen suurkaupungin yössä. Hän ottaa selkäänsä erilaisilta konnilta ja nuuskii ahkerasti, sillä hänet on sotkettu mysteeriin eikä hän pidä siitä. Mukaan sotkemisesta siis – mysteerin lopputulos on hänelle aika pitkälle yhdentekevä. Edward Dmytrykin ohjaus nauttii tunkkaisista, räikeän keinotekoisesti valaistuista miljöistä.
Dick Powellin olemus on sopiva arkkityyppiselle nuuskijalle. Se tarkoittaa kulahtanutta ja kyynistä. Hän napauttaa repliikkinsä tarkasti ja pysyy määrätietoisena jopa muistin pätkiessä ja pään ollessa täynnä karkeaksi jauhettua sepeliä. Muut näyttelijät ovat tietysti sivuosissa, sillä elokuva pyörii Marlowen ympärillä, joskin heitäkään ei voi moittia. Mike Mazurki on kiistatta uhkaava kovanaama, mutta tämä kaappi on myös säälittävän helpolla johdateltavissa. Otto Kruger on ehkä älykkäin Marlowen kohtaamista konnista ja hän myös osaa olla diplomaattinen tarpeen vaatiessa, mutta luonnollisesti turvautuu voimaan kun diplomatia ei tehoa Marlowen kaltaiseen viisastelijaan.
Mukana on suulas antisankari, kokonainen komppania epämääräisiä kelmejä unenomaisessa suurkaupungissa ja mysteerikin tulee selvitettyä, joskin mikään osapuoli ei tule siitä hullua hurskaammaksi. Mitään suureellista teemaa ei kannata etsiä, sillä sellaista tuskin on mukaan haluttu laittaa, mutta viihdearvo on kohdillaan. Mukavan viihdyttävä mysteeri.
