Dalton (Patrick Swayze) on erään baarin ulosheittomies, joka eräänä iltana palkataan vastaamaan Double Deucen tappelupukareista. Double Deuce on nimittäin baari, jossa joka ilta lattialla virtaa veri ja miehet kaatavat pöytiä. Tästä lähtee elokuvan juonikuvio jossa Daltonin pitäisi siistiä toivoton tappelubaari. Kuvioihin sotkeutuu myös perinteinen nainen, jonka kanssa romanssia viritellään ja itse pääpahis, joka on rikas ja machoileva liikemies.
Road House on mukavan yksinkertainen turpaanmättöleffa, joka on sisällöltään taattua kasaria. Väkivalta ei ole mitään pehmennyttyä teiniplöösää vaan roisia ja soundtrack kruunaa koko komeuden. Budjetti ei ole mikään tähtitieteellisen suuri, mutta silti etenkin tappelut ovat loistavasti tehtyjä ja välillä aika rankkojakin (kuten henkitorven repiminen).
Patrick Swayze ei ole oikein koskaan tehnyt allekirjoittaneeseen sen suurempaa vaikutusta, mutta Daltonin rooliin mies sopii kuin nyrkki silmään. Myös veteraaniulosheittäjää näyttelevä Sam Elliot on roolissaan hyvä. Ohjauskin on yllättävän hyvää ja kässäri on hyvin rullaava ja viihdyttävä. Tappelut ovat leffan vetonaula ja niitä leffasta löytyy niin baarista ja sen ulkopuoleltakin.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan Road House on kasarileffojen kermaa, joka kestää monta katselukertaa viihdyttämisensä ansiosta. Eli aivot narikkaan, popcornit kainaloon ja leffa masiinaan. Ja mieluummin leikkaamaton versio eikä videolain aikaan julkaistu vesitetty versio.
nimimerkki: Mask
