Mitä tehdä, kun oma vaimokulta tuntuu rakastuneen toiseen? Kun työ vie usein pois kotoa, näin voi tietysti tapahtua. Raivohan siinä on nousta pintaan, mutta korrektina heebona kapellimestari Alfred De Carter (Harrison) päättää pitää tunteet siististi sisällään… ja ottaa vaimoltaan (Darnell) hengen. De Carter tietää olevansa nero orkesterin edessä, joten miksei hän olisi sitä myös murhaajana? Tahtipuikkoa viuhuttaessaan mies ryhtyykin punomaan täydellistä juonta, jolla laittaa rouvansa päiville päätös.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Preston Sturgesin Onko rouvani uskoton? nojaa Rex Harrisonin karismaan ja komiikantajuun. Kun leffan dialogi on parhaimmillaankin vain kivenheiton päässä screwball-tulituksesta, varsinainen hupi löytyy slapstickista. Kapellimestariksi sopivan ryhdikäs, mutta kumiukoksi hivenen liian jäykkä Harrison onkin vinha näky viritellessään leffa-vaimolleen ansaa. Nämä toistuvat mutta alati muutoksessa elävät hetket ovatkin koko rainan parasta antia. Ne saavat melkein antamaan anteeksi elokuvan Hollywood-perinteistä poikkeavan jankkaavan rakenteen ja Harrisonin huomattavan heikon esiintymisen kapellimestarin työssä (no, eipä kai sitä voi vaatimalla vaatia, että päätähti opettelisi edes hiukan soitettavan kipaleen kulkua).
Vaikka Rex ”My Fair Ladyn Higgins” Harrison onkin tämän filkan päätähti, Linda Darnell säestää häntä tunteikkaan rouva De Carterin roolissa hienosti. Tuokin seikka on poikkeuksellista, sillä kovin useinhan ei törmää sellaisiin vähemmän suitsutettuihin ja mölyttyihin leffavanhuksiin, joissa myös päätähden varjosta joku henkilö tuikahtelisi. Vähätellä ei tietenkään pidä Kurt Kreugerinkaan osuutta tarinan kolmantena pyöränä. Kiitos näiden näyttelijöiden, Onko rouvani uskoton? omaa vieläkin viihdyttävyysarvoa.
