Jackie Chan on parhaimmillaan tässä vuonna 80-luvun alussa ohjaamassaan ja tähdittämässään elokuvassa. Jackien vanhoissa pätkissä on enemmän sitä huumoria, jota minä Jackien elokuvilta odotan, siksipä odotukseni tältä elokuvalta olivat varsin korkealla. Ja varsin hyvä Jackie Chan -pläjäyshän tämä on.
Dragon (Jackie Chan) on rikkaan miehen poika, joka ei varsinaisesti kunnioita isänsä tavoin perinteikästä ja arvokasta elämäntyyliä. Itseasiassa hän vain koheltaa ystävänsä Cowboyn (Mars) kanssa ympäriinsä koko puolitoistatuntisen ajan, mikäs sen hauskempaa.
Voisi sanoa, että elokuva koostuu jaksoista, yhdessä Jackie tekee sitä ja toisessa jotain muuta. Pääjuonta ei ole (tai sitten en kaiken sen hauskan keskellä sitä huomannut), ja miksipä pitäisi ollakaan? Kuten kaikki Jackie-pätkien tyyliä tuntevat tietävät, juoni on yleensä tarkoituksellisesti heikosti näkyvillä, eikä sitä oteta vakavasti sitten missään määrin. Pääasiahan on Jackie ja se härdelli mikä hänen ympärillään on.
Elokuvan huumori on sitä perinteikästä Chaplin/Pekka ja Pätkä -tyyliä, eli hyvin paljolti fyysistä, ja siinähän Jackie on mestari. Toinen elokuvan tärkeimmistä asioista on kertakaikkisen upeat stunttikohtaukset. Kaiken sen hyppimisen ja hutkimisen aikana viihtyy oikein mukavasti, erityismaininnan saavat alun pallonmetsästyskohtaus ja lopun todella pitkä mätkintäkohtaus. Elokuvassa näytetään myös omalaatuinen “sulkafootbaginpotkimispeli”, joka on myös varsinaista herkkua.
Eli, jos pidät Jackiesta on tämä varma valinta. Elokuva viihdyttää tapahtumasta toiseen ja muistuttaa vanhoista hyvistä ajoista. Musiikinkäyttö ja tunnelma todellakin säteilevät aikaa, jolloin elokuva on tehty. Jotkut “kehitys ja nykyaika” -friikit saattavat tietysti kammoksua moista. Enkä suosittele tätä niillekään, jotka odottavat elokuvan koskettavan tai jättävän elämää suurempia kysymyksiä, Dragon Lord jää sille viihdyttämisen tasolle, jolle sen on tarkoitettukin jäävän. Ja tällä tasolla elokuva on vallan mainio.
nimimerkki: Steambull
