Tobe Hooper tunnetaan lähinnä vain alkuperäisestä Texas Chain Saw Massacresta ja Poltergeistista. Ohjaajan muuta tuotantoa pidetään ala-arvoisena, vaikka muutamat haukkuja keränneet elokuvat kuten esimerkiksi Toolbox Murdersin remake ovat olleet ihan kelvollista viihdettä. Spontaneous Combustion edustaa tätä kastia. Elokuva on hyvää viihdettä ja sen haukut ovat täysin aiheettomia.
Homma alkaa vähän hitaasti, kun vuonna 1955 Nevadan autiomaassa nuori pariskunta alistuu suurelle määrälle radioaktiivista säteilyä. Kyseessä on tietysti hallituksen huippusalainen koe, jonka ansiosta ydinasetutkimus ottaa suuren askeleen eteenpäin. Yhdeksän kuukauden kuluttua nuorelle parille syntyy poika. Vanhemmat palavat kuoliaiksi pojan ollessa läsnä. Tästä siirrytään sen aikaan nykypäivään 90-luvun alkuun, jolloin poika on jo kasvanut aikuiseksi. Sitten alkaakin tapahtumaan. Pojasta mieheksi kasvanut Sam alkaa löytää itsestään yliluonnollisia voimia.
Kuten jo aiemmin totesin on Tobe Hooper hyvin epätasainen ohjaaja, mutta tällä kertaa kasaan on saatu mielenkiintoinen juoni ja efektitkin ovat suhteellisen näyttävän näköisiä. Taustalla pauhaa 80-luvun tyylinen tiiivistunnelmallinen soundtrack. Musiikki onkin elokuvan suuri kantava voima. Se nostattaa tunnelmaa heti alkumetreistä saakka aina viimeiseen hengen vetoon asti.
Efektinä tuli toimii todella näyttävästi. Tuli on muutenkin elementeistä kiehtovin ja sitä hyödynntetään tarpeeksi paljon elokuvan aikana, mutta puuduttavaksi se ei missään vaiheessa muutu. Muut efektit ovat keskinkertaisia, mutta eivät missään nimessä huonoja. Näin ollen voi sanoa, että efektipuoli on hyvin hallussa, ja on syytäkin, kun ne on loihtinut John Dykstra, joka on voittanut efekteillään Oscar-patsaat elokuvista Star Wars (1977) ja Spider-Man 2 (2004).
Näytteleminen on pääosaa lukuun ottamatta huonoa, mutta se soveltuu hyvin tämänkaltaiseen elokuvaan. Brad Dourif sen sijaan vetää täysillä pääosan ja näyttää jälleen kerran, että miksi hän on niin paljon enemmän kuin vain nuken ääni.
Leffa ei kuitenkan varmasti miellytä kaikkia ja se on täysin ymmärrettävää. Onhan kyseessä b-luokan elokuva, jossa on lähinnä vain b-luokan ohjaaja ja näyttelijät. Spontaneous Combustionia on helppo suositella kaikille, jotka haluavat nähdä 80-luvun tyylistä scifikauhua. Siinä tehtävässään se onnistuu hyvin ja nämä katsojat se pitää takuulla otteessaan.
nimimerkki: Tumppimies
