Uuteen omakotitaloon muuttaneen lemmenparin Joshin (Patrick Wilson) ja Renain (Rose Byrne) arkielämä järkkyy, kun heidän esikoislapsensa Dalton (Ty Simpkins) vaipuu täysin yllättäen koomantapaiseen heräämättömään tilaan. Samaan aikaan Renai alkaa huomata talossa tapahtuvia mullistavia erikoisuuksia, joiden rinnalla Salattujen elämien uusimmat juonenkäänteetkin kalpenevat epänormaaliudessaan.
Insidious on ohjaaja James Wanin ja käsikirjoittaja Leigh Whannelin yhteistyön tulos, joka varmasti etukäteen herättää monissa elokuvaharrastajissa kovia odotuksia, sillä kaksikon edellinen tekele Saw räjäytti pankit kuusi vuotta aiemmin ja jätti jälkeensä jopa kuusi jatko-osaa, ollen yksi 2000-luvun suurimmista elokuvatapauksista. James Wan ohjasi vuonna 2007 elokuvat Dead Silence ja Death Sentence, joista ensimmäinen osoittautui varsin virkistäväksi nukkekauhuiluksi ja jälkimmäinenkin on kerännyt kehuja rikosdraamana. Käsittelyn alla oleva Insidious on Wanin ensimmäinen puhdas kauhueepos, ja nähdyn perusteella mies hallitsee tämänkin genreen. Goretrilleri Saw ja kauhutrilleri Dead Silence olivat paikoin erittäin jännittäviä leffoja, muttei niistä ole tunnelmaltaan haastamaan Insidiousta, joka nosti paikoitellen ihokarvat yhtä pystyyn kuin Jessica Alba bikineissä teinipojan… noh, pysytäänpä nyt aiheessa.
Jo alkutekstien pärähtäessä ruutuun, on selvää ettei kyseessä ole mikään tavallinen teinikauhu, kun 80-luvun voimalliset urkuäänitehosteet pauhaavat taustalla ja havahduttavat katsojan vartomaan tulevaa show’ta tosissaan. Wan osoitti jo Dead Silencessa tiedostavansa nykyihmistä pelottavat kauhun ominaisuudet, eikä hän pelkää käyttää niitä teoksessaan. Musiikkivalinnat osuvat nappiin, muutama oiva säikäytysefekti pääsee yllättämään ja maskeeraus on herkimmille katsojille välillä liiankin onnistunutta. Insidious on tunnelmallinen kauhuelokuva, mutta mielestäni Wan olisi voinut käyttää vieläkin enemmän korttia nimeltä ‘pelottavaa ei ole se mitä näet, vaan se mitä et näe’, sillä juurikin tämäntapaisessa tekeleessä liiallisten mörköjen esiintuonti voi pilata kokonaiskuvan. En sano, että tässä kävisi niin, mutta puoli tähteä olisi voinut lisätä, mikäli Wan olisi malttanut viedä katsojakuntansa jännityksen vieläkin pidemmälle ennen minkäänlaisia paljastuksia. Toki ihmiset pitävät erilaisista kauhun elementeistä, joten mielipidekysymyksestä puhutaan, kuten arvosteluissa aina muutenkin. Ohjaaja leikittelee parissa kohtauksessa, heittämällä taustalle 50-luvun jazz-musiikkia ja kuvaamalla epäolennaisuuksia, ja tällainen abstrakti ohilyönti asiakokonaisuuksista oli varsin piristävää ja uskaliasta.
Juoneltaan Insidious ei tuo genreeseensä uutta, mutta Whannell ja Wan pitävät kyllä huolen siitä, ettei meno käy missään vaiheessa liian yllätyksettömäksi. Kaksikon esiintyminen tekijälistassa näyttää myös takaavan sen, että myös jonkinlainen lopputwisti on luvassa. Eniten Wanin tekemissä elokuvissa kuitenkin ärsyttää henkilöhahmojen ohkaisuus, kun fiktiiviset henkilöt eivät tunnu millään saavan lihaa, luita tai inhimillisyyttä kehoonsa. Miespääosaa näyttelevä Patrick Wilson on osoittanut näyttelijänlahjansa valkokankaalla pariin otteeseen ja eteenkin miehen esiintyminen Hard Candy -elokuvassa oli huippuvakuuttava. Myös aussinäyttelijätar Rose Byrne on mielestäni vähintään keskivertoa parempi tunteidentulkki, joten casting oli alustavasti todella hyvin lapasessa. Kuitenkin on todettava, että tälläkin kertaa hahmot ovat tylsiä eivätkä heidän kohtalonsa juuri kaukosäätimen hallitsijaa kiinnosta. Lapsinäyttelijät ovat toinen toistaan puisempia ja tönkömpiä, ja sen on harmi se, sillä heidän panostaan olisi muutamassa tärkeässä kohtauksessa erityisesti tarvittu.
Kokonaisuudeltaan Insidious ei todellakaan kykene olemaan mikään 2010-luvun kauhuspektaakkeli. Alkuperäisen ajatuksen yllätyksettömyys ja hahmogalleria syövät Wanin tuotoksen parhaan terän pois. Se ei ole tarpeeksi ainutlaatuinen nousemaan edes kiitettävälle tasolle, mutta tasokkuutta löytyy kuitenkin erottumaan harmaasta valtavirrasta. Tähtimäärä on siis varsin selkeä ja teosta pystyy vilpittömästi kauhuleffoista pitäville suosittelemaan.
