Tarina kertoo kaksosista (Edward Norton ja Edward Norton) jotka ovat kuin yö ja päivä. Bill on menestynyt professori ja Brady taas kasvattelee ammatikseen pilveä. Brady on nyt joutunut vaikeuksiin juutalaisen huumepomon kanssa ja tarvitsee velipojan apua. Bradyn lähin ystävä Bolger (Tim Blake Nelson) huijaa snobiveljen takaisin kotikaupunkiin Oklahomaan. Kun Bill saa tietää totuuden, ei vihaisilta kommenteilta vältytä. Pian Bill huomaa olevansa mukana veljensä hämäräpuuhissa. Mukana sopassa ovat myös poikien äiti Daisy (Susan Sarandon) ja Janet (Keri Russell).
Olen odottanut tätä elokuvaa siitä asti kun tästä tietoja ensimmäistä kertaa julkistettiin. Olen vannoutunut Edward Norton fani, joten pakkohan tämä oli nähdä, vaikka useiden lykkäyksien jälkeen alkoikin jo pikkuhiljaa kyllästyttämään. Nyt sitten vihdoin sain nähdä tämän ja en oikein tiedä mitä ajatella. Idea oli erittäin mielenkiintoinen ja Edward Norton pääosassa on ainakin se pääsyy miksi tämä kannattaisi katsoa. Hän on todella todistanut paikkansa tämän hetken parhaimpien näyttelijöiden joukossa, vaikka pari hutiakin on herran elokuvatuotantoon eksynyt, ja onnistuukin myös Leaves of Grassissa todistamaan aitonsa jopa tuplana. Voin vain kuvitella miten outoa mahtaa olla näytteleminen itsensä kanssa, mutta Norton hoitaa sen loistavasti. Hän luo molemmille veljeksille täysin omat persoonansa ja jopa katsoja saattaa täysin unohtaa, että näitä esittää vain yksi henkilö. Tim Blake Nelson on aina hieman satunnaisena hahmona eri elokuvissa ja yleensä varsin samankaltaisissa rooleissa. Ohjaajan penkilläkään herra ei ole kovin montaa kertaa istunut, joten hänen elokuviaan ei ole tullut nähtyä.
Ensinnäkin en saa tästä paljoa komediaa irti, vaikka elokuva on luokiteltu komediaksi. Itseasiassa elokuva on loppujenlopuksi liian surullinen ollakseen komedia. Sen kesto oli juuri sopiva minun makuuni nimenomaan siksi, ettei Leaves of Grass ei ole mikään mestariteos, mitä jaksaisi kahta tuntia katsoa. Huomaa kyllä, että elokuvaa varten on opiskeltu varsin perinpohjaisesti pilven kasvattamismetodeja. Elokuvan parhaita kohtia todella minulle oli kohta, jossa Brady selittää silmät säihkyen pilven luonnollisesta kasvattamisesta.
Elokuva alkaa erittäin lupaavasti. Juonta kannatellaan tukevan turvallisesti eteenpäin ihan kaikessa rauhassa. Sitten elokuvaan sysätään jännitystä, ammuskelua sun muuta kauhistuttavaa ja elokuva muuttuu leppoisasta “komediasta” trilleriksi. Jotenkin loppu tuntuu vähän liian tympeältä. Pari kaunista hetkeä löytyy ja lopussa katsoja voi kyyneleenkin tirauttaa. Minä en kuitenkaan ollut oikein tyytyväinen tähän.
Loppujenlopuksi on sanottava, että tämä on must jokaiselle Ed Norton-fanille ja hän onkin minusta suurin syy elokuvan katsomiselle. Eli minulle Leaves of Grass oli melko keskiverto elokuva, jolle väriä antaa erityisesti Edward Norton.
