Kannibalismi on sellainen tabu joka aina kammottaa ihmisiä. Varsinkin jos se on tietoisesti valittu tapa hyötyä toisista. Se on myös epätoivoinen ponnistus kohti eloonjääntiä. Kapteeni John Boyd (Guy Pearce) kuulee ensi käden kuvauksen jälkimmäisestä Colqhounilta (Robert Carlyle), mutta valitettavasti Colqhoun on enemmänkin ensiksi mainitun suuntauksen kannattaja. Lisäksi uskomus siitä että ihmissyönti antaa sinulle voimaa pitää paikkansa ja lisäksi se on addiktiivista.
Ted Griffin käsikirjoittaa ja Antonia Bird ohjastelee leffan mikä yhdistää monia ja yleensä toisiinsa sopimattomia palasia – mustaa komediaa, kannibaalikauhua, moraalin ja selviytymisen ristiriitaa ja ankea miljöö jäätyneellä rajaseudulla. Vaikka osat eivät kovinkaan hyvi sovi yhteen ne muodostavat jännittävän ja viihdyttävän kokonaisuuden mikä päättyy verisesti.
Guy Pearce ja Robert Carlyle ovat saman kolikon kaksi puolta. Molemmat huomaavat voimistumisensa toisten ihmisten kustannuksella ja siinä missä Carlylen tulkitsema Colqhoun ottaa edut avosylin on Pearcen tulkitsema Boyd juuri päinvastaisessa suunnassa. Hän inhoaa ajatustakin ihmissyönnistä ja on valmis viemään vakaumuksensa katkeraan loppuun asti. Hahmojen vastakkaisuus näkyy myös maneereissa ja olemuksessa Carlylen ollessa tuttavallinen ja sarkastinen Pearcen ollessa kireä, vähemmän ystävällinen ja vähäeleinen. Molemmat ovat kuitenkin toimeliaita ja voimakkaita persoonia jotka eivät epäröi ottaa asioita omiin käsiin. Sivuhahmojen joukossa on hyviä nimiä, mutta yksikään hahmoista ei ole yhtä lujasti kirjoitettu kuin pääroolit. Eipä muuta voi odottaakaan.
Genrejen sekoitus ei oikein toimi, mutta miljöön ankeus, jämäkät roolit ja kiertelemättömän raaka meininki antaa lisää katsomisarvoa.
