Nicolas Cagen lakonisen pistävä kertojaääni on suurin puolestapuhuja Andrew Niccolin satiirisen mustan huumorin sävyttämässä sotakritiikissä Lord of War (2005). Pimeän asekaupan harmaisiin kiemuroihin sukeltava elokuva hyppää suoraan keskelle maailman kriisipesäkkeitä aina 1980-luvun kylmän sodan konflikteista Afrikan veritimanttikärmähöihin asti. Cage esittää ukrainalaisamerikkalaista pyrkyriä Yuri Orlovia, joka veljensä Vitalin (Jared Leto) kanssa lähtee tavoittelemaan amerikkalaista unelmaa amerikkalaisin keinoin. Asiassa on vain yksi ongelma: rehellisen keinoin ei rikastu. Pikkutekijästä aina isoksi kihoksi etenevä Yuri alkaa myymään aseita diktaattoreille ja sotatantoille, eikä omatunto kolkuta. Mikäs siinä; jos mieltä viisivuotiat afrikkalaislapset AK-47:en kanssa, on hyvä uiskenella kolikko- ja setelikylvyssä miljoonien taalereiden keskellä, niin ehkäpä se katumus helpottaa vähäksi aikaa. Bisnesten kukoistaessa kapuloita rattaisiin pistää virkaintoinen Interpol-agentti Jack Valentine (Ethan Hawk) ja epäilevä vaimo Ava (Bridget Moynahan).
“Ne, jotka välittävät, eivät tiedä asiasta. Ne, jotka tietävät, eivät välitä enää.”Lord of Warin sanoma on karkea kuin hiekkapaperi, mutta masentavan totuudenmukainen. Asekauppa on yksi maailman tuottoisimmista bisneksistä. Näennäisesti itsepuolustukseen tarkoitetut kädenjatkeet tappavat enemmän kuin rutto ja AIDS yhteensä ympäri maailmaa, mutta mikäs siinä, eihän itse ase tapa vaan se liipaisinta painava sormi. Niccol käsittelee kriittisesti asepoliitiikkaa ja sitä kuinka parikiloinen Kalashnikov saa ihmisen sekoamaan. Tehostaakseen sanomansa vaikutusta Niccol kääntää vastakkainasettelun nurinkurin. Elokuvan aspekti on asekauppiaan ja aseidenostajan välisyydessä, poliisivoimat jäävät taustalle pimentoon. Näkökulman ansiosta Yuri Orlovin vääristynyt näkemys rahantienauksesta tulee yllättävän neutraalisti esille. Moneen otteeseen Orlov toteaa narratiivissaan, ettei hänen aseillaan tehdyt surmatyöt kosketa häntä, vastuu on asetta käyttävällä. Vastuun sysääminen toiselle on tunnetusti helppoa.
Tiivisti asian ytimessä pysyvä elokuva ei juonellisesti eksy sivuraiteille, vaikka ei pysty päästämään irti tyypillisistä dramaturgista kliseistään. Esimerkiksi Orlovin vaimo ja lapsi jämähtävät enemmän statistin rooliin taustalle. Kuten Ethan Hawken esittämä poliisi myös Valentine ja Orlovin velipoika Vitali, jota suurisilmäinen Jared Leto esittää antaumuksella. Kaiken huomion keskittyessä Orloviin ja asekauppaan, jäävät henkilöhahmot ponnettomiksi ja merkityksettömiksi lisävaroiksi taustalle. Cagen kertojaääni on oiva tehoste kerrontaan, sillä piikittelevän kyyniset ja totuudenmukaiset huomautukset pistävät katsojankin miettimään maailmanmenoa. Elokuvan rakenne pysyy hyvin koossa ja kerronta on tiivistunnelmaista, varsinkin loppupuolella, jossa Orlovin odyssean sytytyslanka uhkaa palaa loppuun.
Nokkelasti kirjoitettu dialogi toimii yksyhteen purevan kriitikin kanssa. “Ainoa kelle en myynyt aseita oli Osama Bin Laden. En moraalisista syistä, vaan siksi koska hänen sekkinsä olivat katteettomia.” Pökkelömäiseen näyttelytapaan jämähtänyt Cage vetää roolinsa läpi samaa ilmettä soveltaen. Onneksi se sopii hyvin mielipiteitään poissulkevan asekauppiaan rooliin. Jos asekauppias on idealisti, hän on pian kuollut idealisti. Kokonaisuutena kärkäs ja pistävä Lord of War on nautittavaa pikkupureskeltavaa, joka täyttää puolet ja jättää loput tyhjäksi. Potentiaalia olisi enempäänkin, mutta käsikirjoitus keskittyy pelkästään asian ytimeen jättäen kaiken muun epäoleelliseksi taustalle ja saa kokonaisuuden tuntumaan epätasaiselta.
“Tiedätkö, ketkä perivät maan? Asekauppiaat. Siksi, koska kaikki muut ovat liian kiireisiä tappaessaan toisiaan.”