Kaksi miestä ja kaksi naista, joilla on ikää jossain kolmenkympin hujakoilla muodostovat kaveripoppoon, joka toimii “yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” -periaatteella.
Homma lähtee varsinaisesti liikkeelle kun porukan samasta sukupuolesta kiinnostunut mies on suorittanut asunnossaan hätävarjelun liiottelua. Poppoo lähtee hetken kinasteltuaan viemään ruumista metallisulattoon haihdutettavaksi tästä maailmasta. Mutkia tulee matkaan ja ruumiita alkaa kasaantumaan yksi toisensa jälkeen. Toinen naisista, Violet alkaa sekoamaan pikkuhiljaa ja ystävyyden liitokset natisevat.
Leffa tarjoilee hetkittäin todella hyviä oivalluksia, mutta se ei riitä aivan pelastamaan kokonaisuutta. Leffa jakaantuu ikäänkuin kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa pistetään porukkaa pois päiviltä ja toisessa osassa kelaillaan tapahtumia ja hommista löytyy ihan uusia asiayhteyksiä. Arska katseli hommaa hiukan suu ymmyrkäisenä. Ihan hauskaa toisaalta, mutta jotenkin nuo jutut eivät vain nitoudu saumattomasti yhteen. Joku tässä vaan tökkii.
Ei pläjäyksessä mistään ylenpalttisesta murhamässäilystä ole kysymys. Poppoolla näyttää olevan vain niin huono mäsis ja siksi ruumiitakin kerääntyy vähän kuin varkain.
Parasta leffassa on kun loppupuolen selittelyissä palataan kohtaan juuri ennen ensimmäistä ruumista. Tuon tyyppiset takaumat ovat kieltämättä hyviä, jotka valottavat uusiksi asian, johon katsoja on koko tarinan tukeutunut.
Mitäs muuta… Dina Meyer on aika sexyn näköinen kimuli. Tämän loistavaa ulkomuotoa saatiin ihailla myös Starship Trooperissa. Dina on tämän leffan keskipiste niin hyvässä kuin pahassakin.
