Kovanaama Kirk Douglasin esittämä, pankkitilin räjäyttävää juttua petoeläimen lailla metsästävä toimittaja saapuu pikkukyläseen, jossa tämä saa kuulla miehen jääneen loukkuun kaivostunneliin. Kyläjuorut kertovat vuoriston olleen alkuperäisväestön pyhää aluetta, ja esi-isäin tuomion lankeavan kuiluun jääneen miehen onnettomuudeksi. Toimittaja laskee yks yhteen, ja kohuotsikoiden saatua ilmaa alleen raha alkaakin virrata parempiin taskuihin. Ajan rattaiden pyöriessä sankaritoimittaja itse alkaa osoittaa paheitaan – vilppiä, ylimielisyyttä ja alkoholismia – ja tilanne vähitellen riistäytyä teatteriksi. Silkaksi loiseläimeksi paljastunut huijari pyrkii pitämään juttua hengissä paitsi kerätäkseen paperikullan kuleksimasta, myös ehtiäkseen sopimaan kalavelkoja työnantajansa kanssa.
Wilderin kuvaama mediasirkus ei valitettavasti ole pelkkää mielikuvituksen tuotetta, vaan teoksen kuvaamaa vaikuttamista ja rahastusta löytyy maailmasta vaikka kuinka ja kanssa. Tarina loukkuun jääneestä kaivostyöläisestä perustuu sekin tositapaukseen, mutta onpa ajaltamme muistissa muuan ”pesukarhukohu”, jossa ministerin pesukarhukuvioinen kravatti nostatti natsikohun jonkun löydettyä rasistisen viittauksen kyseiseen eläimeen jostain satakunta vuotta vanhasta kirjasesta. Kravatin eläintä luultiin aluksi mesimäyräksi, ja toimittajat yrittivät kehittää tulkintansa ympärille myyttiä uusnatsien voiman ja maskuliinisuuden symbolista. Ministerin pesukarhukravattia analysoidessaan Kirk Douglasin esittämä toimittajakin olisi ollut elementissään.
Tuhansien silmien edessä tuskin yllättää ketään juonellaan: toisin kuin useimmilla tosielämän tapauksilla, elokuvassa on alku sekä loppu, ja roistokin saa palkkansa. Ohjaajansa suosimaan tapaan faktan ja fiktion välimaastossa luovivana teoksena Tuhansien silmien edessä jopa hyötyy ennalta-arvattavuudestaan, halunneehan katsoja kuitenkin tietää ja jännittää, kuinka Douglasin petos lopulta karahtaakaan karille, ei niinkään karahtaako ollenkaan. Joku voisi luonnehtia saippuakuplan puhkeamista antiklimaattisena päätöksenä. Tässäkin kohtaa Wilderin elokuva kuitenkin seuraa tosielämän tarinaa, jossa onnettomuuden uhrille ja median lemmikille kävi köpelösti. Ehkä Wilder halusikin ratkaisullaan vielä erikseen korostaa elokuvansa sanomaa.
Billy Wilderin kyynisyydessään harmaantumaan pistävä taideteos on lähes ensi-illastaan asti herättänyt väittelyä sen suhteesta film noiriin. Kriitikoiden silmissä Tuhansien silmien edessä ei yhteiskuntakriittisyydestään huolimatta juurikaan sisällä genren peruskliseitä tai kuvastoa. Toisaalta, tarinahan kertoo petoksesta ja vilpistä, ihmisten heikkouksista sekä erään miehen kohtalosta kirouksen uhrina. Itse kallistuisin Wilderin teoksen hengen ja tunnelman vuoksi noirin suuntaan kuin siitä pois. Ei käy kuitenkaan kiistämän tai vähättelemän, kuinka ajatuksia herättävän elokuvan Wilder onkaan saanut aikaiseksi näinkin yksinkertaisesta premissistä. Tuhansien silmien edessä olikin ensimmäisiä teoksia, joissa Wilder toimi sekä ohjaajana, käsikirjoittajana sekä tuottajana… peräti auteurina?
