William Nighin ohjaama The Ape tarjoilee katsojalle muutaman maistiaisen kermaista B-elokuvakakkua ja loppulautasellisen maustamatonta maitorahkaa. Ei pahaa, mutta aika tylsää ja yllätyksetöntä siis. Hyviin osuuksiin voidaan lukea legendaarinen Boris Karloff arkkityyppiroolissaan hulluna (tai tässä tapauksessa lähinnä vähän höppänänä) tiedemiehenä, joka ajautuu hyvässä tahdossaan kamalaan kujanjuoksuun, josta ei ole paluuta.
Toinen mainitsemisen arvoinen asia on Curt Siodmakin käsikirjoituksen peruselementit; mm. The Wolfmanin kynäillyt ja Bride Of The Gorillan ohjannut Siodmak ei osoita The Apella läheskään samanlaista kunnianhimoisuutta tai saavuta samanlaista hulluuden ja häiriintyneisyyden tasoa kuin edellämainituilla teoksillaan, mutta samankaltaisia tieteen ja mytologian kohtaamisen elementtejä tässäkin tapauksessa on läsnä, joskin maallisemmin kuvattuna.
Siodmak sivuaa myös mieliaihettaan fantasioimalla jälleen lykantropiasta, vaikka ei viekään hommaa loppuun asti tällä kertaa. Muutenkin The Ape jää hieman torsoksi. Sen peruslähtökohta on hyvä ja mielenkiintoinen sekä kauhuelokuvalle erittäin potentiaalinen. Mukana on hyviä ja mukiinmeneviä näyttelijöitä. Omituisuutta korostavaa vastakkainasettelua, paljon toisiaan vastaan riiteleviä äärielementtejä, kuten haudanvakavasti tieteeseen uskova proffa ja tähän epäluuloisesti suhtautuva, Jumalaa pelkäävä junttikyläyhteisö tai sirkus friikkeineen ja kiertolaisineen. On kauhukohtauksia ja hieman huumoria, on normaalia kalkkunaleffaromanssia kiinnostavampi rakkaustarina ja mustasukkaisuuttakin. Sivuhahmokavalkadissakin löytyy, erityismaininnan ansaitsee muutamista johtavista hetkistä vastaava tuppukylän sheriffi. Silti kokonaisuus laahaa.
The Ape ei ole huono leffa. Se kestää juuri ja juuri tunnin, kyllästymään ei siis kerkeä, mutta tapahtumia on silti liian vähän ja suureellisesta käsiksestä huolimatta kaikki on jotenkin alitehdyn oloista. Apinaa näyttelevä kaveri liikkuu kömpelösti ja karvapuku on suorastaan karmaisevan tyhmännäköinen, kauhukohtauksia ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi eikä niissä ole riittävän julmaa jytyä. Kärjistetysti voisi sanoa, että filkka avaa mielenkiintoisesti ja loppuu tujusti, mutta väliin jää ainakin puolen tunnin verran liikaa jaarittelua ja tasapaksua täytemateriaalia. Kohtalaisen viihdyttävä tieteisfantasiarutistus kuitenkin, lajityypin ystäville kertakatseluun ihan ok teos.
