Tositapahtumiin perustuva 1930-luvun Kanadaan sijoittuva luontopläjäys. Pierre Brosnan esittää englantilaista Archieta joka on aloittanut uuden elämän Apachi-intiaanina.
Homma menee täydestä kun heppu heiluu metsissä ehta inkkarin oloisena. Oikeasti äijä on käynyt kouluja sekä saanut sivistyksensä Englannissa. Hemmo on imenyt tietonsa ja vaikutteensa Hiawathasta sekä muusta alan kirjallisuudesta. Archielle ei ollut alunperin tarkoitus olla huijari vaan hänen suurin intohimonsa oli elää luonnossa ja olla ns. elämäntapa-intiaani. Sattumien kautta tämä päätyy kuitenkin luennoimaan intiaanina täysille saleille luonnon ja majavien puolesta.
Tapaus on aika koskettava kertomus erilaisesta nuoresta joka päättää vaihtaa maisemaa. Luonto on Kanadassa komeaa ja se on saatu myös taltioitua filmille hienosti. Niin tässä kuin monessa muussakin leffassa homma on rakennettu perinteisesti parisuhteen ja sen kehittymisen ympärille. Minkäs teet, sellaistahan se elämä on. Muutamaan otteeseen juoneen meinaa syntyä myös jännityselementtejä, mutta nämä jäävät kuitenkin vain satunnaisiksi rähinöiksi. Noiden elementtien kehittelyä ei näin leffan katsottua edes jäänyt kaipaamaan.
Arska piti tästä verkkaisesta luonnonläheisestä kertomuksesta kovasti. Jylhät maisemat ovat hienoa katseltavaa ja leffassa on paljon sanomaa luonnon puolesta. Vaikka Arska on melko urbaani ihminen niin asiaahan tässä puhutaan. Jos jotain leffaa voisi katsella nuotion ääressä makkaraa paistellen niin tämä olisi yksi varteenotettava ehdokas siihen.
