Ensiajatukset leffasta, jossa on pääosassa Owen Wilson, voivat olla pelottavia. Taas on tulossa yksi iso komedia, joka on mukamas “niin hauska”. Sinä, minä ja Dupree ei tee poikkeusta. Se on kaikin puolin tylsä elokuva.
Homma alkaa jo haparoida heti alussa, kun Carl (Dillon) ja Molly (Hudson) ovat menossa naimisiin. Mollyn (Douglas) isä pitää oikeasti todella surkean puheen, joka ei ole hauska, ei sitten millään, mutta silti katsojan odotetaan nauravan kyyneleet silmistä valuen. Häiden jälkeen Carlille selviää, että hänen paras kaverinsa Dupree (Wilson) menetti kaiken – työn, auton ja asunnon, koska osallistui Carlin ja Mollyn häihin. Tässä vaiheessa kuvio alkaa olla jo todella sottainen, eikä siitä pahemmin löydy mitään kehumista, mutta pahin on vielä tulossa, kun Wilson päästetään irti Dupree-hahmonsa kanssa.
Sottaisuus pahenee, kun Carl pyytää Dupreen hänen ja Mollyn luokse asumaan. Dupree säheltää ja häslää vieraassa kohdissa minkä kerkeää, eikä meno tässäkään vaiheessa vielä kovin hauskaksi muutu. Mollyn isä kirjaimellisesti vihaa Carlia ja tekee tämän elämästä pienimuotoista helvettiä, ja huonous senkun jatkuu.
Jottei nyt menisi ihan elokuvan mollaamiseksi, niin Sinä, minä ja Dupree on suhteellisen tasokkaasti näytelty, jos nyt kestää Owen Wilsonin nenäilyä ylipäätään. Dillon ja Hudson ovat ihan suloinen aviopari. Michael Douglas on myös ihan siedettävä katkerana isukkina, joka ei halua luopua tyttärestään.
Muilla osa-alueilla onkin sitä niin paljon sanottua haparointia. Ihmissuhdekomediaksi ihmissuhteet ovat tässä liian vaikeasti tulkittavia, eikä komedia ole laadultaan minkään arvoista. Muutaman hauskan jutun lisäksi leffa tarjoaa pelkkiä hölmöyksiä ja mitättömyyksiä, kun ei naurata niin ei naurata. En yleensä marise elokuvien kestoista, mutta jos huomaan, että elokuvaa on tarkoituksellisesti pitkitetty, en pidä siitä. Näin on käynyt tämän elokuvan kanssa. Tarinaa on venytetty ja venytetty. Koko homman olisi kertonut näppärästi 15 minuuttia nopeammin ja ainakin minä olisin ollut paljon tyytyväisempi.
Varsinkin elokuvan loppuun oli ängetty kaikenlaista turhaa, jonka olisi voinut helposti silputa pois, mutta ehkäpä ohjaajilla oli mielessään tehdä 1h 45min kestävä elokuva, vaikka 1h 30min olisi riittänyt vallan mainiosti. Leffa ei välttämättä edes sovellu romanttisista komedioista pitävälle katsojalle. Pitää olla aika kova Owen Wilson -fani, jotta voi tästä pitää.
nimimerkki: Tumppimies
