Elokuvan alussa erityisen tyytyväinen Pee Wee (Dan Monahan) tekee aamumittauksensa ja muutenkin ilmenee että onnistuneen koston jälkeen fiilikset ovat hyviä. Joka tapauksessa Shakespeare-draaman joutuminen parin epämiellyttävän moraalinvartijan ja kluklu-klaanin tähtäimiin vaatii vastajäynien toteuttamista ja sekopäinen pastori Flavel (Bill Wiley) on suorastaan luotu maaliksi ja Balbricker (Nancy Parsons) on yhä kamala akka.
Bob Clark ohjastelee ja käsikirjoittaa jatko-osan sisältöpuhtaalle törttöilyleffalle ja törttöilyä on luvassa. Valitettavasti mukana on myös niitä täysin tarpeettomia draamallisia kohtauksia joilla yritetään kehitellä juonta kasaan. Mukana on muutamia kohtauksia jotka kiistattomasti ovat törttöilyleffaan kuuluvia, mutta ne valitettavasti hukkuvat junnaavan kokonaisuuden keskelle ja melkoisen iso osa leffasta menee haaskiolle ennen meiningin täyttä aloitusta.
Samat näyttelijät palaavat rooleihinsa ja suoriutuvat hyvin. Ongelmaksi muodostuu se että käsikirjoitus vaatii myös sitä draamallista toimintaa ja se lässähtää aika pahasti. Bill Wiley on maailman rääkyvin sekopääsaarnaaja.
Parhaimmillaan meininki on edeltäjänsä veroista, mutta pyrkimys juonen ja törttöilykomedian risteytykseen ei kovinkaan hyvin onnistu. Lisäksi elokuvassa ei ole Porkya itseään ja leffa ei voi olla Porkyn jos Porkya ei ole.
