Dracula: Legacy Collection oli loisto-ostos minun laiselleni vanhojen kauhuleffojen, etenkin Draculasta viehättyjälle fanille. Alkuperäisen Draculan lisäksi se sisältää tuon elokuvan kaksi jatko-osaa, Universalin ensimmäinen multi-hirviö elokuvan ja sitten tämän kummajaisen, latinalaisameriikkalaisen version Draculasta.
Universal harkitsi dubaavansa alkuperäisen Draculan espanijaksi kassakellojen kilinän lisäämiseksi latinalaisen väestön keskuudessa, mutta päättivät kuitenkin filmata koko elokuvan uudestaan, espanijaksi. Elokuva valmistuikin samaan aikaan ameriikkalaisen veljensä kanssa ja vielä samoissa lavasteissa.
Elokuvaa on kehuttu paremmaksi kuin alkuperäinen, joten aloin innolla katsomaan tätä. Turha on kiistää, että petyin. Elokuvan lopputulos kun on rooleja, kieltä ja muutamia pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta täysin ideettinen ameriikkalaisen kanssa.
Juoni on siis täysin sama kuin alkuperäisessä, joten sitä kai ei kannata tässä alkaa selostamaan. Espanijalaiset eivät ole tehneet minkäänlaisia muutoksia käsikirjoitukseen.
Elokuvan rooleista ei valitettavasti voi antaa paljon kehuja, useimmat näyttelijät kun ovat melkoisen mitään sanomattomia. Pahin pettymys on tottakai itse Dracula, Carlos Villarías. Hän näyttää täysin luonnottomalta Draculaksi ja minusta ainakin hänen kasvonsa näyttivät enemmän pelokkailta kuin uhkaavilta. Myöskään Lugosilla onnistunut, vahva ja arvokas olemus ei tahdo oikein luottistua Carlosilta, eikä tämän ja Van Helsingin (myöskin pahaksi pettymykseksi osoittautunut Eduardo Arozamena) kohtaaminen tunnu enää miltään.
Yksi hyvä näyttelijä elokuvasta kuitenkin löytyy ja se on Lupita Tovar. Hänen Evansa (joka vastaa alkuperäisen Minaa) onkin paljon viehättävämpi kuin ameriikkalainen siskonsa. Myöskin Lupitan näyttelijän taidot ovat suuremmat kuin Helen Chandlerilla koskaan.
Valitettavasti toteutus on kuitenkin niin tökerö, että pienet viilaukset elokuvan aikana saavat sen muistuttamaan Psychon uusversiota.
Kuitenkaan täysi kalkkuna Drácula ei ole, sillä Lupitan lisäksi siitä löytyy myös muutakin positiivista, nimittäin pienet yksityiskohdat elokuvan kulisseissa. Suuret kaula-aukot, kauniit latino neidit ja hienot vaatteet tekevät tästä elokuvasta katsottavan.
Kokonaisuudessaan Drácula oli siis erittäin paha pettymys, eikä sitä voi juuri mistään kehua, paitsi Lupitasta ja muutamasta hyvästä oivalluksesta. Alkuperäisen Draculan nähneille se ei tarjoa edellä mainittujen asioiden lisäksi mitään uutta tai katsomisen arvoista. Kuitenkin niiden takia elokuva on ihan katsomisen arvoinen, mutta minkäänlaista klassikon arvoa tai hyvän elokuvan ominaisuuksia elokuvalla ei valitettavasti ole. Sääli sikäli, Lupita sattui mukaan väärään elokuvaan.
nimimerkki: Sano mitä sanot
