Vuonna 1987 valmistui kolme jonkinasteista kulttimainetta ansainnutta Vietnamleffaa. Kubrickin Full Metal Jacket, Stonen Platoon ja kolmikosta tuntemattomin, John Irvinin Hamburger hill. Muutama vuosi myöhemmin valmistuneena Hamburger hill olisi saattanut saada hieman enemmän arvostusta, mutta vuonna -87 se jäi, syystäkin, Full Metal Jacketin ja Platoonin varjoon. Eipä silti, Hamburger hill ei ole ollenkaan huono elokuva.
Vuonna 1969 amerikkalaiset päättivät ottaa erään kukkulan vietnamilaisilta. Ongelmana oli se, että ylhäällä odottavat sissit eivät aikoneet antaa periksi tuumaakaan, ja amerikkalaiset kenraalit halusivat kyseisen mäen, syystä tai toisesta. Niinpä merijalkaväki painoi tukka putkella kukkulaa ylös, ja kerta toisensa jälkeen kranaatit ja konekivääripesäkkeet löivät heidät takaisin. Hamburger hillin taistelu oli epäilemättä koko sodan verisimpiä.
Filkka on varsin realistinen. Sotilaat makaavat mäenrinteessä pääsemättä eteenpäin, ja kaverit räjähtelevät ympärillä. Ohjaus on kunnossa, näyttelijät ovat myös pääosin ok ja musiikit ansaitsevat erikoismaininnan. Käsikirjoitus sensijaan tökkii hieman. Elokuva ei oikein meinaa käynnistyä, mutta ei nyt junnaa erikoisen pahastikaan. Itse asiaan päästäessä meininki muuttuu oikein hyväksi. Silti Hamburger hill tuntuu jotenkin kylmältä, hieman etäiseltä. Hahmoihin pystyy samaistumaan vasta viimeisen puolituntisen aikana, ja kuten jo mainittu, alku on hieman puuduttava. Hienot taistelukohtaukset, mallikkas soundtrack ja hyvät näyttelijäsuoritukset pitävät kuitenkin kokonaisuuden plussan puolella. Hyvä sotaelokuva.
