Karmaisevan kauheat piraatit tunkeutuvat joka paikkaan. Äijäjoukko ryövää laivan hetkessä, paketoi uhrinsa yhteen nippuun ja tussauttaa lopuksi nämä aluksineen ohueen yläpilveen. Vaan jokupa murhenäytelmän keskeltä pelastuu. Läheisen autiosaaren rantaan raahautuu haaksirikkoinen mies (Fairbanks), joka kuljettaa toista uhria muassaan. Tämä toinen, ensimmäiseksi mainitun isä, kuolee poikansa käsivarsille. Poika vannoo kostavansa isänsä kuoleman. Niinpä hän tekeytyy kivikovaksi merirosvoksi ja päättää voittaa häijyläiset näiden omin asein. Mutta pystyykö yksi mies sataa vastaan?
Musta merirosvo ei ole yhtä hienon näköinen ja kiehtova kuin 1924 valmistunut Bagdadin varas, mutta se on The Mark of Zorron ohella parhaimpia Douglas Fairbanks -leffoja. Elokuva on pääosin mustavalkoinen, mutta sen kohtauksia on sävytetty sen mukaan, tapahtuvatko ne sisällä vai ulkona tai yöllä vai päivällä. Suurta merta ei kuvissa niinkään esitellä, mutta komeita laivoja kuitenkin. Puusta on taiteiltu viimeisen päälle hienot alukset ja autiosaarikin näyttää laajoine hiekkarantoineen aivan joltakin muulta kuin esim. 1948 valmistuneen The Pirate -musikaalin puitteet. Suuri kumarrus siis 1920-luvun lavastenikkareille tästä silmänilosta.
Silmäniloa tarjoaa myös aikansa cooleimpiin äijänäyttelijöihin lukeutuva Douglas Fairbanks (vanhempi), joka tekee leffan huikeat purjeenviiltelystuntitkin ihan omakätisesti. Fairbanks ei ole mikään ilmeetön pökkelö. Hänen rouhea esityksensä ja karismansa tunkee läpi roskien ja kulumien, jotka vanhaa filmiä vaivaavat. Vanhanajan tähtivoimaa on myös leffan kauniina prinsessana nähtävällä Billie Dovella, jonka huulien kaari on aina kohdallaan ja silmät mitä ihastuttavimmassa symmetriassa keskenään. Viis vähän yksinkertaisesta juonesta, Douglas ”and the boys” sekä Billie tarjoavat huiman seikkailuleffan. Harmi vain, että ainakin Jef Filmsin VHS-versiossa elokuvan taustalla soi useimpia sen kohtauksia vallan uskomattoman ärsyttävästi latistava musiikki.
