Piippua pössyttävä Hulot (Jacques Tati) aikoo viettää rantaloman ja aiheuttaa vastoinkäymisiä ja kommelluksia ympäristölleen. Se on lähtökohta elokuvalle joka mahtuu 1001:n listaan ja esitteli Jacques Tatin koomisen Hulot-hahmon.
Komedia on vaikea laji puhtaassa muodossaan ja yleensä sitä käytetään muiden genrejen mausteena, mutta puhtaita komedialeffoja myös tehdään. Jacques Tati erikoistui niihin ja nyt käsittelyssä oleva leffa on juuri hänen käsialaansa tyyliltään. Juoni on olematon, henkilöhahmot ohuita, dialogi koostuu pääasiassa merkityksettömistä keskusteluista jotka sopivat tilanteeseen jossa hahmot ovat ja äänimaailma on voimakkaasti liioiteltu. Lisäksi mukana on paljon hienovaraista, lämmintä komiikkaa joka muuttaa ihmiskunnan huvittavan hupsuksi elikoksi. Meininki perustuu siis kokonaisuudessaan klassiselle hupailulle joka ei vaadi salamannopeaa dialogia avukseen.
Tatin henkilöimä Hulot on hupaisa, kömpelö hahmo joka aiheuttaa tahattomasti kaaosta ja tämän maneerit ovat miellyttävästi jupsut. Hän on kuitenkin anonyymi törppö jonka menneisyys ja nykyisyys ovat mysteerejä ja tämä ajaa vanhalla, rämisevällä autorämällä. Muut hahmot ovat vielä nimettömämpiä persoonia joiden tehtävä on joutua Hulotin tahattomasti aiheuttamien ongelmien kokijoiksi.
Kokonaisuus muistuttaa mykän elokuvan aikaista visuaalista komediaa ja Tati värittää siitä muodostunutta rakennetta liioittelevalla äänimaisemalla ja lempeän uteliaalla otteella. Tämä elokuva suhtautuu lämpimällä huvittuneisuudella koko ihmiskuntaan.
