Kolmiulotteisuutta inhoaa moni, kuka kuvaa tummentavien katselulasien, kuka mm. päänsärkyä aiheuttavien aktiivisuljintekniikkaan perustuvien laitteiden ja kuka tarpeettomalta tuntuvan efektikikkailun lisäämisen takia. Syitä on muitakin, mutta Cave of Forgotten Dreamsin kohdalla jopa 3D:n vastustajien toivoisi valitsevan katsottavakseen dokumentin kolmiulotteisen version.
Cave of Forgotten Dreams vie traagisesta Grizzly Man -luontodokkarista ja useista Klaus Kinskin kanssa tehdyistä fiktioelokuvista tunnetun saksalaisohjaaja Werner Herzogin Etelä-Ranskassa sijaitseviin luoliin. Sinne kuivakka mutta jopa luotia pelkäämätön ohjaaja kiikuttaa 3D-kameran, led-valopaneelit ja muun kaiken kevyimmän kaluston, sillä ahtaissa ja mm. ilmanvaihteluille aroissa luolankäytävissä jopa kuvausryhmä on karsittava minimiin. Mutta mitä järkeä on viedä kolmiulotteista kuvaa taltioiva kamera hämyiseen luolaan? Herzogin näkemyksen mukaan syyksi riittävät luolamaalaukset, jotka yli 30 000 vuotta vanhoina ovat maailman vanhimpia löydettyjä ihmiskäden luomia maalauksia (tai piirroksia). Tässä vaiheessa on aiheellista toistaa kysymys: mitä järkeä, sillä luolamaalauksethan ovat kaksiulotteisia.
Herzogin dokumentti osoittaa jännittävällä tavalla, että paikoista, joihin vain harvalla on pääsy ja niilläkin harvoilla rajoitetusti, kolmiulotteisen kuvamateriaalin saaminen on vaivan arvoista. Vaikka kiven pintaan luodut kuvitukset ovatkin kaksiulotteisia ja liikkumattomia, Herzog onnistuu 3D:n avulla kiihottamaan katsojan mielikuvitusta siinä määrin, että muinaiset kuvat tuntuvat heräävän eloon ja arkeologien sekä muiden haastateltujen kertoman pohjalta katsojalle koituu tilaisuus hahmottaa entistä elävämmin myös esi-isiemme elämää.
Kiinnostavaa on, että Herzog käyttää dokumenttinsa tehosteina elokuva-alan halvimpia ja yksinkertaisimpia kikkoja, aina alkaen tavasta liikuttaa kameraa kuvattavien kohteiden valaisuun. Vaikka kuva esimerkiksi luolan ulkopuolelta on säännönmukaisesti sävyiltään harmaampi kuin monissa amerikkalaistuotannoissa, ja Herzog siivittää matkaa menneeseen ilottomalla kamarimusiikilla, Cave of Frogotten Dreams kohoaa jo alkuminuuteillaan kiehtovammaksi ja luultavasti sivistävämmäksi paketiksi kuin yksi kokonainen 3D-muotoinen Transformers-toimintapläjäys.
Herzogin kuivakkuudesta, dokumentin nuupahtaneesta taustamusiikista ja monista haastatteluista huolimatta Cave of Frogotten Dreamsin soisi olevan vieläkin vakavamielisempi tai tieteellisempi. Nyt moni haastattelu on leikattu niin, että katsojalle jää lopulta vähänpuoleisesti tieteellistä dataa käteen. Dokumentin nimeä mukaillen Herzog on rajannut tuntiin ja puolikkaaseen vain materiaalia, joka lähinnä esittelee löydökset kevyesti, kertoo niiden iän ja löytäjien tuntemuksia, mutta ei esimerkiksi sitä, mistä joissakin maalauksissa käytetty punainen maali on tehty ja miksi sitä on mahdollisesti käytetty hiilen tai kaivertamisen sijaan.
Tieteen sijasta Herzog on keskittynyt enemmän tunteeseen, mikä on hyvä, jos katsoja ei halua hukkua nippelitietoon ja jargoniin. Kolmiulotteisena kuvatun materiaalin ansiosta Cave of Forgotten Dreams on joka tapauksessa kokemisen arvoinen. Harmillisesti niille, jotka eivät englantia taida, dokumentin 3D-bluray:llä ei ole tarjolla tekstitystä millään kielellä. Muillekin katsomiskokemus saattaa muodostua hankalaksi, jos englanti esimerkiksi ranskalaisella korostuksella on turhan vaikeaselkoista. Mutta jos kotikatsomoon löytyy edes kotikutoinen simultaanitulkki, dokumentin katsominen joukolla voi olla hyvä idea.
