Vuonna 2008 ilmestynyt Bronson oli mielestäni yksi vuoden parhaimpia elokuvia. Pistin Nicolas Winding Refnin nimen ylös, ja ajattelin katsastaa miehen tuotannon läpi. Pusher trilogia säväytti ja Fear x oli mitä oli. Vuonna 2009 ilmestyi ensimmäinen traileri Valhalla Risingista, ja odotin elokuvaa kuin kuuta nousevaa. Elokuvan ilmestyttyä monet haukkuivat sen pystyyn, mutta ajattelin, että kaikkiin ei Winding Refnin kuvaustyyli iske. Ja nyt leffan nähtyäni yhdyn massaan. Traileri lupasi brutaalia ja tunnelmallista seikkailu-elokuvaa, mutta kuinkas kävikään. Pakko sanoa näin jälkikäteen, että Valhalla Risingin traileri on ehkä historian harhaanjohtavin.
Elokuva kertoo mykästä “yliluonnolliset” voimat omaavasta soturista nimeltä One-eye (Mads Mikkelssen), joka on kaapattu norjalaisen päällikön orjaksi orjaleirille. Norjalaiset pistävät One-eyeta vähät väliä kaksintaisteluun toisten orjien kanssa. Eräänä iltana One-eye pääsee karkuun nuoren orjapojan Aren (Maarten Stevenson) avulla ja tappaa vangitsijansa. One-eye ja Are lähtevät kulkemaan läpi nummien, kunnes törmäävät viikinkeihin, ja astuvat heidän laivaansa. Tästä lähtee mystinen ja puuduttava matka läpi Tanskan vuoristomaisemien.
Leffan ensimmäiset 15 minuuttia olivat brutaalista mättöä, kuten traileri oli luvannut, mutta siihen se sitten jääkin. Yllätyksistä suurin oli kuitenkin se, että leffassa on dialogia vain 120 vuorosanan verran. Itse One-eye ei puhu leffassa mitään, mutta eivät muutkaan hahmot turhia turise. Nicolas Winding Refn sanoi haastattelussa, että viikingit eivät ole häntä ikinä kiinnostaneet, jonka kyllä huomaa. Aivan kuin miehellä olisi loppunut se vähäinenkin kiinnostus kesken elokuvan teon. Suurimmaksi osin Valhalla rising on luontokuvaamista ja kävelyä. Mads Mikkelssenin roolista on nyt hankala mennä sanomaan mitään, sillä hän on vain hiljaa, ilmeettömänä ja runneltuna. Mutta yksi suurimmista plussista on visuaalisuus ja miljöö. Leffan alun taistelukohtaukset ovat visuaalisesti loisteliasta katseltavaa, ja Tanskan jylhät maisemat ovat mystisen kauniita leffan miljööksi. Elokuvan loppu tiputti minut penkiltä aivan totaalisesti, sillä leffa muuttaa muotoaan lopussa aivan täysin.
Loppu jättää pohdiskelemaan, eikä päästä katsojaa helpolla.
Valhalla rising oli minulle suuri pettymys, muuten loistavalta ohjaajalta. Massaan tämä elokuva ei luultavasti iske, mutta hieman taiteellisimmille persoonille tämä saattaa olla hyvä leffakokemus.
