Eipä tarvi kovin pitkää muistia hokatakseen mistä Päävärit-leffan juoni peräisin. Sikari-Billyn seikkailut lienee innoittanut herra Anonymouksen rustaamaan satiirin Jenkki-pressaksi tulemisesta ja varsinkin naiskannatajiensa kaatamisesta.
Tarinan hyvä puoli on satiirinen ote ja lievä piikittely Jenkkilän touhuiluista, mutta homma tahtoo kaatua tuttuun paatokseen. Itseironia ei kanna loppupeleissä. Ei riitä, että Travoltalle oli pykätty harmaa pää ja puhe oli narisevaa kuin mister ex-presidentillä ikään. Valmistusmaassaan juttu on varmaan uponnut, Härmässä on hiukka vaikea omaksua menoa.
Näyttelijöistä Kathy Bates on ehdottomasti parasta A-ryhmää. Mammalla on luonnetta ja karismaa niin että riittää. Naftaliinista kaivettu Larry “J.R. Ewing” Hagman on yllätysvetona mielenkiintoinen tapaus, mutta lyhyeksi jäi narkkari-homo-ehdokkaan osuus. Siitä olisi voinut lohjeta jotain herkullista, mutta stars and stripes pyyhkii yli etteivät vaan kaikki maailman Williamit, Bobit ja Billit pahoittaisi mieltä.
Satiirisesta ja Kathy Batesin otteesta pointsit, loppulässähdyksestä miinuspointsit
