Mitä on Doctor Who? Jo 1960-luvulta asti kyseisen niminen heppuli on nimittäin villinnyt brittejä niin, että kyseessä ei voi olla muuta kuin kulttisarja. Pelkästään televisiosarjan päänäyttelijäksi on päässyt kymmenen eri heppua, elokuvista nyt puhumattakaan. Kun BBC päätti jatkaa sarjaa 2000-luvun metkuin, ja kaiken kukkuraksi mokoma sattui rantautumaan Suomeen, niin pitihän jo pelkästä uteliaisuudesta tätä alkaa katsoa.
Lyhyesti ilmaistuna Doctor Whossa nimiroolissa oleva lajinsa (aikalordit) viimeinen, Tohtoriksi kutsuttu mystinen heppu (Christopher Eccleston) matkaa TARDIS-nimisellä aluksella pitkin poikin aika- ja avaruusulottuvuuksia, pelastaa maailmankaikkeuksia, ja avittelee erityisesti ummikkoa ihmiskuntaa. Mukaan tällä kaudella tarttuu nuori Rose (Billie Piper). Päänvaivaa aikalordille aiheuttaa jos jonkin näköiset avaruusilkiöt.
Eccleston on aivan loistava vauhdikkaana, puolirentona ja nokkelana Tohtorina, mutta vastaavasti Billie Piper on täysin mitäänsanomaton, ja muistuttaa aivan liikaa toimintaelokuvien hukassa olevaa puolityhmää blondia – johtuen ehkä siitä, että hän näyttää aivan tältä, eikä kirjoitetussa roolissakaan ole hurraamista.
Kauden aikana sekä uusista että vanhoista faneista pidetään huolta. Uusi sarja sijoittuu vanhan kanssa samaan jatkumoon, mutta toisaalta siihen ei nojata niin, että uudet katsojat vieraantuisivat. Ovelasti Tohtorin taustatarinaa on laajennettu, joten uusien katsojien tutustuessa hahmoon niin tekevät myös vanhat fanit. Tärkeäksi käännekohdaksi muodostuu kauden parhaimmistoon kuuluva ja melkoisen tunnelatauksen tarjoava jakso Dalek, jossa Tohtori kohtaa ensimmäistä (ja tällä kaudella ainoatta) kertaa vanhan vihollisen. Ovelasti Tohtorin taustatarinan selkiytyessä toinen kaudenkattava juonenlanka nostaa päätään. Ensin mainittu tosin säilyttää silloinkin vielä kosketusvoimansa, mistä esimerkkinä myös kauden pelottavimman tarinan tarjoava The Empty Child / The Doctor Dances.
Ikävä kyllä yksittäisten jaksojen taso heittelee valtavasti yli kaikkien sallittujen rajojen. Pahikset ovat liian usein kirjaimellisesti pelkkiä masentavia limanuljaskoja, eivätkä kaikki efektitkään oikein säväytä, sillä parempaa on ollut tarjolla jo vuosia. Pahimmillaan Doctor Who onkin puoliköyhää huonoefektistä kyhäelmää, mutta parhaimmillaan ja viihdyttävimmillään juuri sitä tehtynä suu virneessä. Paikoittain jaksot nimittään karkaavat itseironisen puolelle. Juonenkehittely on sitä vastoin oikein toimivaa, mutta loppuratkaisut tuottavat pettymyksen liian usein.
Keskivertoviihteessä Doctor Who uhkaa pelottavasti hukkua massaan, mistä sen pelastaa vain ovela huumori sekä tyylilaji. Nykyaikaiset Hollywoodin scifi-tarinat ovat nimittäin Jerichon ja 4400:n tasoista, ei tarpeeksi erikoista, hitaasti etenevää draamaa, joten Tohtori pistää silmään helposti.
