Leffan nimi toi mieleen tapauksen Seksiä, valheita ja videonauhaa, jonka nimi pyörii edelleenkin päässä loistavien leffojen listalla vaikka hommasta ei olekaan enää kristallinkirkasta mielikuvaa. Ehkäpä päiväkirjan pariin pyörähtämisellä olikin tarkoitus herätellä mieleen vastaavia leffaelämyksiä.
Pläjäys alkaa ihan asiameiningillä ja hetken ajan pyöriikin mielessä olenko saanut kotelossa oikean leffan vai jotain ihan muuta. Homma näyttää alusta lähtien nimittäin erehdyttävästi tuotannolliselta tyyliltään melko tyypilliseltä softpornofilmiltä. Terävää pro-laatuista videokuvaa höystettynä hiukan hapuilevalla amatöörähtävällä kuvauksella. Näinhän se alan filmeissä menee, kaikki puitteet on kunnossa, mutta toteutus on puolivelttoa.
Tarina leffassa on seuraava: Ravintolan omistajaukko Sammy Horn(y) elää onnellista perhe-elämää, mutta kärsii pahanlaatuisesta nymfomaniasta. Oma vaimo tulee olla puhdas pulmunen ja jonkintyyppinen korvikeäiti, joten päädytään vieraisiin ja poukkoillaan sängyissä sekä rytkytetään seiniä vasten ihan kunnolla. Homma ei ole mikään huippurohkea vaikka rintaa vilahtaa ja hetekat natisee. Oikeastaan kysymys on lopulta enemmän seksuaalivalistuksesta (pitkällä johdannolla) ja saarna siitä mihin epämääräinen poukkoilu voi johtaa.
Tosi lattea tapaus eikä mistään suuresta leffaelämyksestä kyllä voida puhua. Niminaisetkaan eivät pläjäysta pelasta. Oikeastaan melko vaatimattomat suoritukset Kinskiltä ja Arquetilta. Pisteet yritykselle toteuttaa huonoa tarinaa edullisella, yksinkertaisella ja näppärällä softporno-genreidealla. Executive producer lienee hyppinyt tasajalkaa innostuksesta toteutustapaan.
