Vuonna 1942 valmistunut Jacques Tourneurin Kissaihmisiä on kauhuklassikko, jonka uusintaversio Kissaihmiset on. Kissaihmiset ei ole kopio alkuperäisestä, mutta samaan aikaan se on sekä hyvä että huono asia, sillä 40 vuodessa ainakaan juoni tai käsikirjoitus ei ole parantunut.
Irena (Nastassja Kinski) on viaton neitsyt, joka vuosien jälkeen muuttaa veljensä Paulin (Malcolm McDowell) luokse New Orleansiin. Irena menee ja rakastuu eläintarhassa työskentelevään urokseen Oliveriin (John Heard), mutta ongelmana on se, että Irena ja Paul ovat kissaihmisiä, jotka eivät saa harrastaa petileikkejä muiden kanssa muuttumatta mustaksi leopardiksi, joka saa ihmismuotonsa takaisin vasta surmatyön jälkeen. Tietenkään tilannetta ei auta se, että Oliverin kollega, Alice herättää mustasukkaisen pedon Irenassa.
Elokuvien uudelleen tekeminen on vaikea asia, niiden onnistuminen on onnen kauppaa ja Kissaihmisten kohdalla onni ei ollut niin suopea. Kissaihmiset ei ole täysin surkea uusintaversio, sillä huonompiakin on tullut vastaan ja ennemmin tämän katsoo kuin selkäänsä ottaa. Suurin ongelma on se, että Kissaihmiset epäonnistuu sekä 80-luvun trillereille ominaisessa seksuaalisessa jännitteessä sekä alkuperäisen elokuvan hiipivän kauhun luomisessa. Toinen ongelma on se, että elokuva kulkee hitaasti varsinkin alussa, ja välillä se tuntuu pitkäveteiseltä sekä paikoitellen kiinnostus herpaantuu.
Käsikirjoituksessa ei ole kehumista ja näyttelijätkään eivät ole kummoisia, vaikkei heissä ole erityisesti valittamista. Parhaiten roolissaan onnistuu Nastassja Kinski, vaikka ei ylläkään Simone Simonin tasolle. Naiset näyttävät auliisti paljasta pintaa ja välillä tuntuu, että sillä yritetään korvata käsikirjoituksen puutteita. Säikäytysefektit eivät ole kovin onnistuneita ja verellä sekä suolenpätkillä mässäilevät kohtaukset ovat aika tökerösti toteutettuja. Vaikka alkuperäistä 1942 vuoden versiota ei olisi nähnytkään, ei tämä ole kovin kummoinen elokuva, mutta plussaa se saa kohtalaisen onnistuneesta lopetuksesta.
nimimerkki: LeffaPopcorn
