Kun Rakkautta & Anarkiaa –sarja alkoi jälleen pyöriä televisiossa, tällä kertaa SubTV:llä, oli allekirjoittanut äärimmäisen innoissaan. Sarja on mitä mainioin tapa tutustua eri maiden elokuvakulttuuriin ilman huolta siitä, että joutuu näkemään dollarinkiilto silmissä tehtyjä efektielokuvia. Eräänä heinäkuisena iltana oli vuorossa espanjalainen elokuva Ja Paholainen Loi Naisen. Totta kai odotukset olivat suhteellisen korkealla, vaikka ainakin allekirjoittaneelta espanjalainen elokuva on taidemuotona jäänyt oikeastaan kokonaan väliin. Leffan jälkeen olin iloinen, sillä se oli täyttänyt odotukseni.
Jo elokuvan peruskonsepti on piristävän erilainen. Nyrkkeilijä nimeltä Manny on saanut ammattinsa seurauksena vakavia päävammoja ja on niiden takia hengenvaarassa. Hänen äitinsä toivoo, että pojan sielu pelastettaisiin ennen kuin Manny kupsahtaa lopullisesti, joten taivaasta lähetetään enkeli, joka esittää Mannyn vaimoa nimeltä Lola, yrittämään Mannyn pelastamista. Tietysti helvetistä lähetetään Lolalle kilpailija, joka esiintyy Mannyn serkku Carmenina. Nämä kaksi naista sitten tekevät kaikkensa saadakseen Mannyn tekemään tekoja, joiden perusteella hänet tuomittaisiin kuoleman jälkeen joko taivaaseen tai helvettiin. Mannyä riepotellaan naisten toimesta suuntaan jos toiseen, eikä hän lopulta tunnu tietävän mitä itsekään haluaa.
Elokuvan tapa kuvata taivasta ja helvettiä on hulvaton. Taivaassa ihmiset ovat 1930-lukua muistuttavassa miljöössä hienostobaareissa väriskaalan ollessa mustavalkoinen, kun taas helvetissä ihmiset saattavat joutua tarjoilemaan vaikkapa likaiseen hampurilaisbaariin, jossa rasvaiset duunarit ahdistelevat tarjoilijatyttösiä. Helvetin väriskaala on tietysti lämmin ja hallitsevana värinä toimii punainen. Taivaassa ihmiset puhuvat kauniilta kuulostavaa ranskan kieltä, kun taas helvetissä puhekielenä toimii rahvaanomainen englanti. Kuolemanjälkeisen elämän kuvaus elokuvassa aiheuttaakin katsojassa kieroutuneita naurunpurskahduksia. Maan päällä elokuvassa sitten puhutaan espanjaa ja kuullaanpa leffassa muutamaan otteeseen jopa latinaa. Kielten omalaatuinen käyttötapa toimii lähestulkoon täydellisesti ja katsojaa hymyilyttää useampaankin otteeseen elokuvan huolettomuus kristinuskon opetuksia kohtaan.
Carmenia esittävä Penélope Cruz suorastaan loistaa roolissaan, eikä Lolaa näyttelevä Victoria Abril jää paljoa taakse. Naiset onnistuvat todellakin puristamaan rooleistaan niin paljon irti, että katsoja alkaa oikeasti uskoa heidän olevan taivaasta ja helvetistä. Abrilin roolisuoritus on vähäeleinen ja hienostunut, juuri, kuten hyvätapaiselta ja kypsältä naiselta osaakin odottaa, kun taas Carmen on täydellinen esimerkki tuhmasta tytöstä, joka luottaa ulkonäköönsä tilanteessa kuin tilanteessa. Naisten keskeinen kemia toimii täydellisesti jokaisessa kohtauksessa ja siksi elokuva tuntuu erittäin todelliselta ja ihmisläheiseltä, vaikka aihepiiriltään se ei välttämättä sitä olekaan. Demián Bichir on Mannyn roolissa juuri niin pökkelö kuin aivokuolleelta nyrkkeilijältä sopii odottaakin. Tiedä sitten onko Bichir hyvä näyttelemään pökkelöä vai oikeasti sellainen, mutta elokuvassa suoritus ainakin pelaa edukseen.
Ja Paholainen Loi Naisen on erittäin viihdyttävä elokuva, josta ei tylsiä hetkiä juurikaan löydy. Se on mukavan erilainen muihin elokuviin verrattuna ja juuri sen takia sen jaksaa katsoa helposti alusta loppuun. Naisten tekoset siivittävät katsojan mukavasti kohti helposti arvattavaa loppuratkaisua, mutta ennalta-arvattavuus ei kuitenkaan syö pisteitä, sillä leffa ei yritäkään shokeerata katsojaa yllätyksellisillä juonenkäänteillä, vaan etenee juuri siihen suuntaan kuin alussa viitoitetaan. Suuria valittamisen aiheita ei elokuvasta juurikaan löydy, joten sitä uskaltaa helposti suositella eurooppalaisesta elokuvasta kiinnostuneille katsojille.
nimimerkki: Nosoki
