David Caruson esittämä heppu lähtee omantunnon veloissaan viimeiselle keikalle. Ukolle käy kylmät ja seuraavaksi hänelle tarjotaan vapautta vasikointia vastaan. Kohteena on Nicolas Cagen esittämä astmapilliä imeskelevä umpipahis. Ja totta maar… kohta veri lentää ja ollaan jälleen eri poliisiosapuolten ristiväännössä.
Tapaus David Caruso.
Ukkelille pedattiin Holly-uraa oikein toden teolla mutta ei se vaan auennut. Pelkästään lahjoista homma ei ollut kiinni jos tarjolla oli Koston suudelman kaltaisia käsiksiä. Caruson habitus ei vaan istu tähän rainaan tai ohjaajan kyvyt henkilöiden ohjaajana kertakaikkiaan loppuivat kesken.
Tapaus Nicolas Cage.
Leffan alkumetreillä ei meinaa uskoa mihin Oscarinkin pokannut äijä on vajonnut. Elokuvan edetessä usko jo palasi, kun hoksasi että sehän vetää tyhmän roolia kympillä. Loppua kohti katsojan tuska palasi kun huomasi että sehän yrittää kulmat kurtussa taiteilla osaansa. Lopputuloksena oli epäuskottava ja tahaton komiikka. Leaving Las Vegas ja 8mm ovat tämän risukasan tähtihetkiä.
Mutta ei niin huono ettei jotain hyvääkin.
Yllätykset leffassa piristävät aina. Koston suudelmaan oli sentään saatu sisällytettyä pari käännettä joita ei osannut odottaa.
Ving Rhames on myös ukko paikallaan. Turha kohkaaminen ei kuulu Rhamesin varastoon, ja vaikka vähäisemmästä roolista olikin kyse, ukko imee huomion.
Perusthrillerinä Koston suudelma puolustaa paikkaansa, mutta missään tapauksessa kyseessä ei ole suurleffa, vaikka DVD:n kanessa verrataan Scorsesen Mafiaveljiin. Nakkipaketti ja sixpack sohvapöydälle, niin leffakin maistuu paremmalta.
