Ensimmäinen Critters on minulle lapsuudesta erittäin rakas elokuva, jonka takia jatko-osien katsomisella saattaisi olla kohtalokkaat seuraukset. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että kakkososan ohjaajanpallille oli istutettu Mick Garris. Hän ei varsinaisesti ole huono työssään, mutta on kärsinyt erilaisista vitsauksista. Ensinnäkin leffojen yleinen ilme on vastannut b-luokkaa, joka ei tällä kertaa oikeastaan ole edes haitaksi. Toiseksi hänen elokuvansa perustuvat Stephen Kingin kirjoihin tai ne ovat jatko-osia muille elokuville. Joten tämä asetelma ei lupaa kovin hyvää, vaikka kyseessä onkin jatko-osa.
Tarina jatkuu siitä mihin edellinen jäi. Eli kaikkia Crittereitä ei saatu tuhottua, kun he ehtivät munimaan Brownien talon alle. Charlie on lähtenyt palkkiometsästäjien kanssa avaruuteen, jossa hänestäkin on tullun intergalaktinen rahanperässä juoksija. Kesken toisen keikan heidät hälytetään takaisin maapallolle. Charlie on tästä kovin innoissaan, kun tietää näkevänsä Brad Brownin. Ennen, kun palkkiometsästäjät ehtivät saapua paikalle, joku juippi varastaa munat, josta ne erinäisten seurausten jälkeen joutuvat pääsiäiskoristeltaviksi paikalliseen lastenkotiin. Tapahtumien sijoittaminen pääsiäisaikaan onkin hilpeä ajatus. Se mahdollistaa hyvin sen, että muninen kuoriutumisen odottaminen, on jännittävää.
Kuoriutumista saadaan odottaakin pitkään, mutta sen jälkeen katsojan kärsivällisyys palkitaan erinomaisella critter-menolla. Palkkimetsästäjien saavuttua paikalle paikat menevät palasiksi aitoon ensimmäisen osan henkeen. Tällä kertaa myös Charlie osallistuu enemmän turpakäräjille. Terrence Mann jatkaa Ug nimisen metsästäjän roolissa. Hänen lookinsa on samanlainen kuin ensimmäisellä kerralla. Toinen heistä on jälleen kerran kasvoton valopää. Tarina yrittää hitusen selvittää tilannetta, sillä ettei hän ole löytänyt täydellistä ruumista. Saapuessaan planeetallemme hän ottaa jonkun playboy-mallin ulkoasun. Tämä kohtaus suorastaan huokuu loistavaa kasariasennetta. Povipommin kurvit repivät valopään vaatteet rikki, niin että tämä jahtaa hetken aikaa nakertajia alasti. Hieno kohtaus, joka tosin kestää vain aivan liian vähän aikaa.
Critters 2: The Main Course on muilta osin edeltäjäänsä jäljessä. Sen näyttelijäohjaus on kevyempää. Myös tunnelma on hitusen verran lapsekkaampi. Ainakaan tämän idea ei säväytä enää yhtä hyvin. Nakertajat itsessään ovat jopa paremmin toteutettuja kuin aiemmin. Niiden tekemiseen on nähty enemmän vaivaa, ja ne myös toimivat sekä toteuttavat itseään melkoisen hyvin. Nakertajien elämäntarkoitus on etsiä ruokaa ja syödä. Sitä ne myös tekevät paljon elokuvassa. Sapuskaksi kelpaa melkein mikä tahansa. Kiinassa syödään koira, mutta nyt niitä syödään myös Amerikassa, koska nakertajat ovat palanneet. Kasvikset ovat oikeastaan ainoa ruoka, jota nämä öttiäiset eivät suostu popsimaan. Toisaalta hampurilaiset tuntuvat uppoavan, ja siinä sivussa menevät myös salaatit, mutta niitä ei mukisematta syödä.
Jatko-osan nerokkuus piileekin sen tavassa ottaa huomioon paremmin nakertajien luonne. Ne selvästikin ovat lihansyöjiä ja todella korkealla ravintoketjussa. Hauskanpito on edelleen karvapallojen ykkösjuttu, joka välittyykin hyvin katsojalle. Hauskaa on aina siihen asti, kunnes palkkiometsästäjä tulevat pilaamaan kaiken. He pistävät jälleen kerran kylän aivan sekaisin. Valopäiden asenne on erittäin kasarimainen. Varusteet sekä aseet kuvastavat sitä mikä teki 80-luvusta niin poikkeuksellisen aikakauden. Sääli vain, ettei elokuvassa ole yhtään hyvää biisiä. Power of the Night –tyylistä menoa ei ole. En tiedä, miksei leffa ei onnistu tarjoamaan aikakaudelle tyypillistä musiikkia, kun ensimmäinen osa teki sen varsin hyvin. Se ei varsinaisesti pilaa ihan hyvin toimivaa kokonaisuutta, mutta silti sitä jää kaipaamaan lisäpotkuna.
Kokonaisuutena Critters 2: The Main Course on ihan hyvä jatko-osa. Se ei tietenkään yllä ensimmäisen tasolle tunnelmassa, mutta korvaa sen vängällä huumorillaan. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse, hauskanpidosta. Critters on yksi lapsuuteni tärkeimmistä elokuvista, ja todella pelkäsin, että tämä jatko-osa vesittää kaiken kokemani. Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä tämähän oikeastaan vahvisti vahvaa tunnesidettäni ensimmäistä osaa kohtaan. Varsin pätevä jatko-osahan tämä kuitenkin on, ja vieläpä täysin aliarvostettu sellainen.
