Elokuva-arkistossa tulee käytyä silloin tällöin. Nyt arkisto teki tarjouksen, josta oli lähes mahdoton kieltäytyä. Tarjolla oli Argenton “Animal -trilogian” viimeimeinen osa, Neljä kärpästä harmaalla sametilla. Tieto siitä, että kyseessä on Argenton ehdottomasti harvinaisin elokuva sai minut liikkeelle. Saavuttuani elokuva-arkiston elokuvateatteriin en voinut kuin hämmästyä. Tässä tulee jälleen yksi hieno elokuva yhdeltä maailman parhaimmista ohjaajista.
Gialloksi juoni starttaa vähän erikoisella tavalla. Roberto Tobias -niminen muusikko lavastetaan murhaajaksi, jonka jälkeen hän alkaa saamaan erikoisia uhkauksia mystiseltä kiristäjältä. Roberto alkaa selvittämään mitä on tekeillä ja palkkaa mm. yksityisetsivän etsimään tämän mysteerisen kiristäjän. Ruumita alkaa tulla kuin sieniä sateella, mutta jostain syystä Roberto saa pitää henkensä.
Giallojen mestari Argento tarjoaa jälleen kerran mukiin menevän murhaajamysteerin, jonka puitteet eroavat paljon miehen aiemmista töistä. Huumoria on totuttua enemmän, kun taas gore on reilusti vähemmän kuin muissa Argenton elokuvissa. Pieni huumori ei olekaan pahitteeksi, kun vastapainoksi tarjotaan ahdistavia tilanteita murhaajan kansssa.
Juoni jäi jotenkin hirveän sekavan oloiseksi, vaikka se olikin aika helpposti pääteltävissä. Juonen sekavuus gialloissa on kuitenkin niin tyypillistä, että kannattaa katsoa niitä enemmän visuaaliselta osa-alueelta. Varsinkin Argenton giallot ovat olleet erittäin kauniita ja täynnä erilaisia kamerakikkailuja.
Neljä kärpästä harmaalla sametilla ei tee poikkeusta, sillä se on todella näppärän näköinen ja komealla visuaalisella ilmeellä eteenpäin rynnivä elokuva. Argentolle tyypilliset kamera-ajot ovat tässä rainassa taka-alalla, mutta muunlaista kikkailua on eksynyt mukaan ihan kiitettävä määrä. Leffaa katsoessa saa olla todella tarkkana, jos mielii huomata kaikki ovelimmatkin kamerakulmat. Alkutekstijakson aikana kameran voi bongata mitä ihmeellisimmistä paikoista mm. kitaran sisältä.
Ilman visuaalista ilmettä Neljä kärpästä harmaalla sametilla olisi paljon huonompi elokuva, koska sen juoni ei ole mitenkään erityinen, eikä näytteleminenkään ole mitenkään mairittelevaa. Tohdin jopa sanoa, että arvosanani menee hitusen yläkanttiin vain siksi, että rakastan visuaalisia elokuva ja ennen kaikkea Argenton tekemiä visuaalisia elokuvia.
nimimerkki: Tumppimies
