Telluksella hommat meni wituiksi. Marsin terraformaatio aloitettiin ja näytti toimivan, kunnes jokin meni pieleen. Miehitetty lento lähtee siis Bowmanin (Carrie-Anne Moss) komennossa ja panokset ovat isot: ihmiskunnan eloonjäänti. Genre on aika vanha ja nyt mennään toiselle planeetalle. Miehistössä on myös tiedemiehet Chantilas (Terence Stamp) ja Burchenal (Tom Sizemore), viime hetken täydennys Pettengil (Simon Baker) ja asenteeltaan kyseenalainen teknikko Gallagher (Val Kilmer).
Antony Hoffman (joku jostain) ohjastelee jokseenkin kliseiden puhkoman avaruusseikkailun. Kaikki menee hyvin loppusuoralle ja siitä eteenpäin mikään ei mene hyvin. Luvassa on myös yllätyksiä punaisella planeetalla. Suureksi harmiksi punainen lanka jää pelkiksi pilkkeiksi ja yksittäisesti hienot hetket eivät tee kovinkaan hyvää elokuvaa. Sanomattakin on selvä että jonkinlainen saavutus saadaan aikaiseksi ja paluumatkallekin on hyviä uutisia.
Carrie-Anne Moss johtaa sekalaista seurakuntaa erilaisia asiantuntijoita joilla on aika vaikea tehtävä. Johtajuuden lisäksi hän joutuu ratkomaan Marsia kiertävän komentoaluksen ongelmia yksin ja tukemaan pinnalle mätkähtänyttä miehistöä. Pinnan miehistössä on kyvykkäitä ukkoja, mutta ukkojen potentiaali jää aika heikosti hyödynnetyksi. Luvassa on paljon matkaamista kolkossa Marsissa, ongelmia ja vaaroja. Siinä sivussa debatisoidaan puuta heinää. Val Kilmer on se viimeinen ukko pystyssä, joskin Tom Sizemore ja Terence Stamp tekevät hienot suoritukset matkasta putoavina tutkijoina.
Vaikka ohjaaja on kokematon ja käsikirjoitus aika heppoista laatua niin visuaalisesti tämä leffa toimii. Painottomuudessa sammutin paiskaa käyttäjänsä kieppiin, Marsin oranssi taivas ja punertava kamara ovat kiistattoman vieraita paikkoja joissa ihminen ei ole mitään. Avaruusaluksessakin on futuristisen elokuvallinen fiilis, mutta tarpeeksi uskottavuutta. visuaalinen taidokkuus ja muutamat dramaattisesti erinomaiset hetket ovat jyrkkä vastakohta juonen päämäärättömyydelle ja onttoudelle. Tämä leffa jätti oikeasti hyvin mitättömän maun, sillä siinä on hienoja hetkiä ja kuvastoa ja erittäin vähän sisältöä.
