Tuntuu, kuin siitä olisi vain hetki kun ensi kertaa jännitin leffateatterin penkillä Paranormal Activityn ensimmäistä osaa katsoen. Nyt sarja on edennyt jo neljänteen osaansa kahden kohtuullisen hyvän jatko-osan jälkeen. Kuten monet loputtomiin jatko-osiin hukkuneet kauhuelokuvasarjat todistavat, on vähintään trilogiaksi venymisen jälkeen todella tuotava peliin jotain tuoretta, jottei koko sarjan taso vesity täysin. Valitettavasti Paranormal Activity 4 ei ainakaan anna kovin lupaavaa kuvaa sarjan tulevaisuudesta.
Paranormal Activity 3 raotti yliluonnollisten ilmiöiden alkulähdettä 80-luvulle sijoittuessaan. Nyt on siirrytty jälleen nykyhetkeen, muutama vuosi Paranormal Activity 2:n jälkeen. Tarinan keskiössä on uusi perhe, joka rupeaa kohtaamaan tutunoloisia ilmiöitä naapurin omituisen pojan muuttaessa heille hänen äidilleen tapahtuneen mystisen onnettomuuden seurauksena. Naapurin pojan oudot leikit perheen kuopuksen kanssa rupeavat huolestuttamaan erityisesti perheen teini-ikäistä tyttöä.
Ensimmäisen Paranormal Activityn jälkeen aiemmat jatko-osat ovat tuoneet aina oman lisämausteensa aiempaan konseptiin. Yksi kamerakulma muuttui useaksi, sitten siirryttiin 20 vuotta taaksepäin ja esiteltiin mm. nerokas tuulettimen päällä istuva kamera, joka paljasti lisää kuva-alaa hidas liikahdus kerrallaan. Neljännen elokuvan uutuus on lähinnä läppärien webchatien kautta tapahtuva kuvaaminen, mutta ei mitään sen kummempaa. Enää ei ole jaksettu edes selittää, kuka on esimerkiksi editoinut kokonaisuuden, lisännyt aikaleimat ja välitekstit, tai edes löytänyt koko materiaalin. Found footage-tyylinen realismi on siis lähes täysin heitetty romukoppaan, ja korvattu laiskanpuoleisella toteutuksella.
Tunnelma on välillä jännittävä ja onnistui sitä muutaman kerran säikähtääkin kivasti. Ongelmana on vain se, että sama juttu on nähty jo nyt kolme kertaa aiemmin. Fiilistä ei myöskään kohentanut lapsellisesti pelleilevä ja mylvivä teatteriyleisö. Kun kovin uusia jippoja ei ole tarjolla, tuntuu saman kaavan pohjustus ja läpikäyminen jo varsin puuduttavalta. Edellinen osa jätti loppuratkaisullaan edes jotakin mietittävää, ja odotinkin tämän teeman laajentamista entisestään uudessa osassa. Tämä valttikin jää aika lailla hyödyntämättä, ja tilalle astuu vain liuta uusia juoniaukkoja ja epäloogisuuksia. Joka elokuvan jännittävimpiin kuulunut loppuhuipennus jää tällä kertaa hutaistun lyhyeksi ja todella kököksi. Tätäkö sitten tuli odotettua koko elokuvan ajan?
On yksinkertaisesti huonoa elokuvan tekemistä, jos samaa settiä toistetaan puolitoista tuntia ja tarinaa kehitetään eteenpäin vain piirun verran. Kun edellinen osa jätti aika paljon lopussa auki, on törkeää tehdä se vielä pahemmin seuraavassa osassa. Ihan kuin juonenkehitystä vain siirrettäisiin koko ajan seuraavaan ja seuraavaan osaan, mutta jätetään sitten lopulta laajentamatta. Potentiaalia tässäkin elokuvassa oli, mutta kun huomaa sen syrjivän ensimmäisen elokuvan jännän juonen fiksua jatkumista odottavia faneja, ja syleilevän pelkkiä säikytyskohtia etsivää nuorempaa yleisöä, on vaikea antaa siunauksensa sarjan jatkumiselle. Halusi tai ei, jatkoa tulee silti piisaamaan, kunhan raha virtaa. Siitä menen takuuseen.
