Mitä kaikkea hyvään (tai mihin tahansa) länkkäriin tarvitaan: sheriffi, karjaparoni, bandiitteja, rauhanomainen yhteisö jota em. karjaparoni häiritsee, kulkumies, muutama hurja toimintakohtaus, pölyä, pikkukaupunki ja ennen kaikkea hyvä käsikirjoitus ja hyvät näyttelijät. Bonusta tulee jos musiikki on iskevää. Monta nimeä omaava [I]Lo chiamavano Trinità[/I] omaa kaikki nuo em. elementit ja tarjoilee sen kevyenä slapstick-henkisenä komediana.
Trinity (Terence Hill) vetäytyy (hevosvoimalla) pikkukaupunkiin missä hänen velipuolensa Bambino (Bud Spencer) on sheriffi. Karjaparoni majuri Harriman (Farley Granger) häiritsee Tobiaksen (Dan Sturkie) johtamia mormoneita, sillä nämä ovat asettuneet hyvälle laidunmaalle ja apuun hän rekrytoi Mezcalin (Remo Capitani) johtamat bandiitit. Pieninä käänteenä on se että Bambino on itse asiassa omaa kuprua kehittelevä hevosvaras joka vahingossa ampui oikean sheriffin (Ugo Sasso) rammaksi. Sekametelisoppaa väritetään myös mahtavilla tappeluilla ja puhtaan hauskuuden hetkillä. Juonikin kursitaan kasaan, mutta huumori on päätarkoitus.
Mario Girotti ja Carlo Pedersoli ovat maineikas kaksikko ja tämä elokuva luottaa juurikin heidän hykerryttävään komiikkaansa. Kuikeli, sinisilmäinen ja vaaletukkainen Hill ja 190+ senttiä lihasta, läskiä ja mahtavaa partaa oleva Spencer on värikäs duo ja kun he alkavat riekkua westernissä ei meno voisi olla vähemmän hassua. Farley Granger toimittaa nautinnollisesti jähmeän konnaroolin hienostuneena karjaparonina ja Remo Capitani tämän bandiittijohtaja-kätyrinä on nautinnollisen hauska vastakohta. Muut näyttelijät ovat sitten sivuosioissa, joskin se ei haittaa paljoakaan.
Enzo Barboni ohjaa siis länkkärikomediaa missä on tappeluita, velmua sanailua ja myös hienovaraisempia gageja myös. Käytännössä jokaisessa kohtauksessa on jokin vitsi tai hupaisa hetki varmistamassa mielenkiinnon ja se pysyykin helpolla yllä. Lisäksi loppuun sijoitettu joukkotappelu viimeistään laittaa nauruhermot kireiksi ja tämäkään ei ole elokuvan viimeinen vitsi.
Nautinnollisen aivoton länkkärikomedia ja se on vielä hyvin tehty sellainen. Allekirjoittanut nautti kovasti ja se on varmasti tärkeintä. Suuri elokuva ei kyseessä ole, mutta kaikkien elokuvien ei tarvitse olla kunnianhimoisia epokkeja vallan rappeuttavasta vaikutuksesta.
