Maailman ensimmäinen supersankari New Jerseystä ja samalla Troman maskotti [movie]The Toxic Avenger[/movie] (David Mattey/Clyde Lewis) syntyi Tromavillessä. Sitä seurasi kaksi kevyempää jatko-osaa, mutta ne on jätettävä pois laskusta. Niin sanoo Troman takapiru ja elokuvan ohjaaja Lloyd Kaufman, joten niin tehtäköön.
The Toxic Avenger tekee selvää vaippamafian hyökkäyksestä kouluun apurinsa Lardassin (Joe Fleishaker) kanssa, mutta hälinän aikana syntyvä räjähdys paiskaa Toxien vieraaseen Amortvilleen ja samalla Toxien paha versio, The Noxious Offender (David Mattey) pääsee Tromavilleen riehumaan. Sekaannusta on siis luvassa enemmän kuin hieman ja pormestari Goldberg (Ron Jeremy) pyytää merkkiä Jumalalta. Loppu on luonnollisesti onnellinen ja melkoisen käsittämätön, sillä luonnollisesti Toxie pääsee kotiin, pistää pahalle Noxielle turpaan ja urakalla ja Kabukiman (Paul Kyrmse) päättää liueta paikalta.
Tromalta odotetaan tiettyä laadun puutetta. Ilmeisesti Lloyd Kaufman ja muut kätyrit ovat istuneet pitkään pöydän ääressä, miettineet tarkasti mitä heiltä halutaan ja sitten päättäneet kaataa kaiken sen yhteen elokuvaan. Mukana on siis veripärskettä, paljasta pintaa, hillitöntä ylinäyttelyä, epämääräinen juoni ja luonnollisesti Troman maskotti: Toxic Avenger. Tietysti se Troman kierrättämä autokolari on mukana ja kaikkea tuota edellä mainittua on runsaasti. Lyhyesti sanoen Kaufman & kätyrit ovat rykäisseet monoliittimaisen räkäklimpin hyvän maun kasvoille. Se on niin lismainen, kokkareinen ja bakteereja kuhiseva että sen silkka olemus on puhdasta klassikkoa. Elokuva missä Ron Jeremy on pormestari ei voi olla viihdyttämätön.
Näyttelijäntyö on alusta loppuun silkkaa ylinäyttelyä, mutta se onkin siedettävää miljöön ollessa Tromaville ja Amortville. David Mattey on kumma kyllä vakava Toxie ja luonnollisesti revittelee Noxiena. Paul Kyrmse N.Y.P.D:n vahvistuksena on yhtä huvittava hyvänä ja pahana versiona Kabukimanista. Ron Jeremy aikaansaa nauruja jo olemuksellaan.
[I]Citizen Toxie: Toxic Avenger IV[/I] on vastenmielinen, sekopäinen ja surkea, mutta se on myös niin nautittavan hauskaa katseltavaa joka on tehty hellyydellä ja rakkaudella aihetta, tyyliä ja sisältöä kohtaan. Se yököttää, mutta saa samalla nauramaan repivää röhönaurua.
