The Crow kuulostaa perinteiseltä kostotarinalta. Ilkeät pahikset murtautuvat erään naisen taloon “kellopeliappelsiini -hengessä” eli raiskaavat tämän. Naisen poikaystävä saapuu kotiin juuri pahisten aloitteassa “työtään”. Poikaystävä saa luodin päähänsä ja lentää ulos ikkunasta, myös tyttöystävä menehtyy vammoihinsa. Vuosi tämän verityön jälkeen korppi lentelee heebon haudan päällä ja nokkii hautakiveä. No ammuttu ja ikkunasta ulos heitetty, synkkä rokkimies nousee haudastaan ja päättää tasoittaa tilit pahisten kanssa. Tämä rokkihebbu on saanut vielä lisäksi erään erikoisominaisuuden, hän ei kuole, eikä haavoitu, niin kauan kun korppi on hengissä.
Crow on todella upeasti ohjattu hieman erilainen toimintapainotteinen kostotarina. Brandon Leen mainiosti tulkitsema Eric meikkaa kasvonsa rock-uskoon ja antaa pahiksille niin kyytiä ettei uskoisikaan. Crow on hieman kaksipiippuinen toimintaleffa sillä siinä on actionia, tunnelmaa mutta myös persoonallisia ja aidon tuntuisia ihmishahmoja. Ericin muisteluosuudet on toteutettu tyylillä, myös korpin perässä seuraava kamera pitkin synkkiä talojen kattoja on upeaa katseltavaa, leffateatterissa tämä varmasti pääsisi oikeuksiinsa mutta on myös tv-ruudulla on hieno. Crow on myös nerokkaasti käsikirjoitettu vaikka ei mitään dramaattisia juonen käänteitä sisälläkkään.
Crow nauttii jo ansaitusta kulttimaineesta mutta voi vain epäillä johtuuko tämä leffan synkästä rock asenteesta, vai siitä että Brandon Lee kuoli kesken kuvausten ja loppu on tehty digitaalisesti ilman hebbua. Brandon Leen kuolema oli tietysti surullinen asia mutta leffan kannalta, loppu on toteutettu hienosti ilman hepun läsnäoloa. Onneksi Crow:ssa ei ole koheltavaa/höpisevää typerää apuria eikä muitakaan hollywood kliseitä.
Crow:ta ei ole turhaan ylistetty ja kehuttu on se elokuvallisesti niin hieno kokemus ettei sitä voi kun ihmetellä. Missään vaiheessa leffa ei käy tylsäksi ja kaikki kohtaukset on toteutettu tyylillä. Ohjaaja Alex Proyas on vetänyt kaikki vielä synkemmäksi kuin alan mestari (mutta toki silti mainio) Tim Burton.
Lopun tappelu kirkon katolla sateisena yönä on todella upeaa katseltavaa, se pääsee ehkäpä jopa Sormusten herran kaksi tornia episodin loppumätkeen tasolle. Crow on niitä leffoja joiden näkeminen kuuluu yleissivistykseen. Vaikka ei toiminta pätkistä välittäisikään, kannattaa Crow silti katsoa, niin upea sekoitus se on kauhua, draamaa ja toimintaa.
nimimerkki: Criiticco
