Dead or Aliven ensimmäisillä sekunneilla elokuvan päätähdet Sho Aikawa sekä Riki Takeuchi kyykkivät vierekkäin ja aloittavat lähtölaskennan. Sitä voi pitää varoituksena: teoksen ensimmäiset kuusi minuuttia ovatkin yhtä ennennäkemättömän hurjaa, väkivaltaista ja nopeaa montaasia, jossa miltei jokainen kuviteltavissa oleva sopimaton teko yhdistyy raivokkaaseen rockmusiikkiin. Ensimmäisellä katselukerralla kohtaus vaikuttaa vain sarjalta monenlaisia huonon maun rajoja venyttäviä kauheuksia, mutta se onkin mitä osuvin esittely elokuvassa kuvatun alamaailman toimintaan ja jossain määrin myös itse teoksen tunnelmaan. Katsojan silmille vyöryvä ja mieleen syöpyvä alkukohtaus edustaa oppikirjan vastaista kerrontaa herkullisimmillaan ja omaperäisimmillään. Samanaikaisesti piinallisen sekä lumoavan esittelyjakson loputtua päästään täysin erilaisiin tunnelmiin, sillä DOA hidastaa tahtia ja osoittautuukin varsin perinteiseksi rikostarinaksi.
Ryuichi (Takeuchi) on vaarallinen rikollinen, joka ryhmineen toteuttaa verisiä ryöstöjä eri puolilla Shinjukun kaupunkia. Etsivä Jojima (Aikawa) pääsee keikka keikalta lähemmäksi häntä sisäpiirin miesten, kuten sopimattomia kuvia koirasta näpsivän valokuvaajan, avulla ja seuraa hänen jokaista liikettään. Peruspiirteiltään yksinkertaisessa juonessa on kaikki ainekset huikeaan ja väistämättömään kohtaamiseen – kaksintaisteluun, jonka jälkeen mikään ei ole entisellään. Henkilöitä syvennetään myös sivujuonilla, joilla ei lopputuloksen kannalta ole suurtakaan merkitystä, ja matkan monenlaiset, erikoisista suorastaan absurdiuteen ulottuvat kohtaukset osoittautuvat juonta tärkeämmiksi. Tarinan perinteisyys voi hämätä, sillä Dead or Alivea omaperäisempää, pelottomampaa ja erikoisempaa genren edustajaa on haastava kuvitellakaan.
Rauhallisesti etenevät kohtaukset saavat väriä sinne ja tänne ripotelluista hävyttömyyksistä ja kauheuksista. Luvassa on esimerkiksi venäläistä rulettia sekä todella saastaiseen kylpyyn upottamista Auditionin pyörätuolimiestä esittävän näyttelijän toimesta. Yksittäiset shokit ja voimakas väkivalta takaavat, että elokuva ei ole kaikille sopiva, mutta Takashi Miiken tuotannon fanit ovat varmasti jo tottuneet rohkeaan ja tabuja rikkovaan kuvastoon. Vauhdikasta toimintaa on myös mukana, ja sekin totuttua omaperäisemmin toteutettuna.
Miiken ohjaustyyli on pitkälti samanlaista kuin aiemmin valmistuneessa Triad Society -trilogiassa: kamera pysyy usein paikallaan, näyttelijät pidättäytyvät oudoimmissakin kohtauksissa yliampuvuudesta ja taustamusiikkia soi vain harvoin. Dialogi on paikoin hyvällä tavalla kummastuttavaa, eikä edes koskettavilta draamakohtauksilta vältytä täysin. Aikawa ja Takeuchi ovat omilla tavoillaan erittäin tyylikkäitä esittäjiä, joista on mahdoton olla pitämättä. Yksi elokuvan kiinnostavimmista asioista on alun lähtölaskenta, jossa toistensa viholliset esiintyvät täysin sovussa. Se on rehellisen selittämätön osoitus tarinan fiktiivisyydestä ja antaa merkkiä tulevasta: DOA -trilogian seuraavissa osissa samat miehet esittävät täysin eri henkilöitä, ikään kuin uudelleensyntyneinä. Kaikissa sarjan elokuvissa onkin kaiken mahdollisen jatkuvuuden miltei mahdottomaksi tekevät loppukohtaukset.
Dead or Alive on lämpimästi suositeltava tutustumisen kohde kaikille japanilaisten erikoisuuksien ja omaperäisten rikoselokuvien ystäville, sekä ennen kaikkea ennakkoluulottomille katselijoille. Teoksen erikoiset ratkaisut jakavat varmasti mielipiteitä kaikkiin suuntiin, mutta nauttii siitä tai ei, on näin ainutlaatuinen kokonaisuus ehdottomasti kokemisen arvoinen.
Tietoa versioista: Suomessa julkaistu Futurefilmin DVD ei sisällä lisämateriaalia. Britanniassa painettu Tartan Asia Extreme -sarjaan kuuluva julkaisu pitää sisällään kohtausluettelon, näyttelijöiden ja elokuvan esittelytekstit, trailereita sekä Miiken haastattelun. Kuvanlaadussa jälkimmäisenä mainittu vie voiton.
