Vuonna 1973 Toshiya Fujita ohjasi loistavan kostotarinan nimeltä Lady Snowblood. Noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin ohjaaja Shinsuke Sato päätti, että elokuvasta täytyy tehdä uusioversio, näin syntyi Princess Blade.
Kuitenkin aikakausi on muuttunut alkuperäisversion 1800-luvusta jonnekin lähitulevaisuuteen. Tämä on ihan hyvä ratkaisu, sillä elokuva poikkeaa melko reilusti alkuperäisestä tällä tavalla. Myös juonta on saksittu sieltä täältä, ja nyt alkuperäisen kanssa yhtäläisyyksiä onkin jäljellä enää vain päähenkilön nimi, ja se tosiasia, että molemmat ovat kostamassa äitinsä kohtaloa.
Tässä versiossa on siis jonkinlainen palkkatappajien klaani, joka teloittaa vihollisensa katanaa käyttämällä. Klaanista lähteviä pidetään pettureina, ja heidät teloitetaan epäröimättä. Kun tarinan päähenkilö Yuki saa tietää klaanin johtajan tappaneen hänen äitinsä, jättää hän klaanin ja eiköhän pian ole perässä jos jonkinmoista miekkataituria. Yuki kuitenkin pakenee heiltä haavoittuneena ja päätyy nuoren vapaustaistelijan taloon, jossa hän oppii löytämään uusia merkityksiä elämälleen.
Yukia esittävä Yumiko Shaku pääsee tässä elokuvassa näyttämään kuinka surkea näyttelijä hän on. Nainen vaikuttaa koko ajan siltä, kun hänet olisi huumattu, ja hän vain tuntuu tuijottavan kaikkea silmät apposen auki. Muutenkaan Yukin tarina ei jaksa kiinnostaa katsojaa minkään vertaa, sillä hänen tarinaansa ei oikeastaan valoiteta elokuvan aikana yhtään sen enempää kuin tästä arvostelusta voi lukea. Tämän vapaustaistelijapoika Takashin tarina on huomattavasti mielenkiintoisempi, ja sitä jaksaakin seurata tosissaan.
Epäloogisuuksia löytyy elokuvasta todella paljon, ja rekvisiittakin on aika kummallista. Esimerkiksi tappajien katanoiden kahvat ovat hehtaaritasoa, ja näyttävätkin kovin styroksisilta. Muutenkin elokuva näyttää paikoitellen todella halvalta, vaikka se sisältääkin muutaman ihan näyttävän otoksen. Myös dialogi on paikoitellen aivan naurettavaa. Taistelukoreografiat ansaitsevat kuitenkin edes jonkinnäköistä kiitosta, sillä ne ovat suurimmaksi osaksi ihan mukavaa katseltavaa. Sääli vain, että lopputaistelu on täysin naurettava. Toimintakoreografioista on muuten vastannut uuden ajan martial arts -legenda Donnie Yen.
Elokuva on parhaimmillaan keskikohdan paikkeilla, sillä silloin valoitetaan enemmän Takashin tarinaa, ja keskitytään muutenkin elämään hänen talossaan. Valitettavasti alun ja lopun oikeastaan aika naurettava klaanipelleily ei todellakaan tarjoa katsojalle mitään kummallisempaa. Aasialaisista elokuvista pitäville tämä on ihan mukava illanviettotapa, sillä elokuvaa ei ainakaan ole pilattu pituudella. Kuitenkin, jos alkuperäinen Lady Snowblood on näkemättä, niin valitse se tämän sijaan edes harkitsematta.
nimimerkki: Nosoki
