Kadonnut pataljoona perustuu tositapahtumiin. Elokuva kertoo pataljoonasta, joka joutuu ensimmäisen maailmansodan aikana lokakuussa 1918 saksalaisten saartamiksi Argonnen metsässä Ranskassa, lähellä Saksan rajaa.
Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvia sotaleffoja ollaan yleisestikin taidettu tehdä paljon vähemmän kuin toiseen maailmansotaan sijoittuvia sotaleffoja. Usein näistä ensimmäistä maailmansotaa kuvaavista elokuvista ovat päässeet esille vain Länsirintamalta ei mitään uutta ja Arabian Lawrencen kaltaiset klassikot. Moni on jäänyt jostain syystä aika tehokkaasti piiloon. Enpä ole edes aiemmin kuullut tästä suoraan TV:lle tehdystä leffasta kuullutkaan. Tämä on kyllä niitä elokuvia, joiden olisi toivonut pääsevän suoraan valkokankaalle.
Nykyajan sotaelokuvien pahin vika on se, että niissä on liikaa jenkkipullistelua ja liian vähän ajatusta. Kadonnut pataljoona onnistuu välttämään nämä ongelmat ja tätä voikin pitää vaivatta yhtenä parhaimmista vuosituhannen vaihteen sotaelokuvista. Tämä elokuva näyttää todella hyvin sodan rankkuuden, eikä tässä syyllistytä jenkkilippuheilutukseen. Kadonnut pataljoona antaa myös hyvin kuvausta tuon ajan sodanjohdosta. Sotilaita ei tuolloin nähty ihmisinä, vaan heidät voitiin tarpeen vaatiessa uhrata suuremman tavoitteen edessä. Isotkin tappiot olivat hyväksyttäviä, jos sillä saavutettiin jotain. Tässä ei myöskään esitellä saksalaisia pahoina, vaan heistä tehdään inhimillisiä tyyppejä, joiden on vaikea ymmärtää amerikkalaisten taisteluhalua. Myös näyttelijäkaarti on todella loistava.
Elokuva on visuaalisestikin varsin hieno. Väriskaalaa on vaalennettu samaan tapaan kuin Steven Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryanissa. Ainoana miinuksena on sanottava tärisevä käsivarakuvaus. Välillä kamera heiluu siihen malliin, ettei aina saa tolkkua tapahtumista.
