Heti kättelyssä sanon etten ole koskaan ollut mikään hirmuinen sarjakuvafani. Aivan pikkupoikana niiden parissa tuli vietettyä jonkin verran aikaa, mutta näin myöhemmin innostus supersankari -sarjakuvia kohtaan on lopahtanut tyystin. Ko. sarjakuvat eivät oikein kiinnosta, ja sarjakuva-adaptaatiot elävän kuvan muodossa sitäkin vähemmän. Hämiksen ensi-illan odottelu ei siis saanut kiipeilemään minua yliluonnollisesti seinillä. Jatko-osan ylistystä lietsottiin miltei jokaisesta tuutista, joten tällaisen viestintävälineiden parissa paljon tekemisissä olevan oli mahdotonta välttyä liialliselta ylistyslaululta. Vaikka niin kovasti olinkin sitä mieltä, että jätän teatteriin menon sikseen ja mahdollisesti puolen vuoden kuluttua katsoisin elokuvan vuokrattuna, jokin voima veti minut teatterin penkille. Pitihän se mennä silti katsomaan, vaikka yleensä kartan tällaisia elokuvia tietoisesti. Spider-Man 2 tarjoaa varmaankin vuoden 2004 actionpakkauksen, mutta onko siitä miksikään muuksi? Ei oikeastaan. Juttu vaan on niin, että se on kaikilta piirteiltään niin samanlainen kuin suurin osa nykypäivän mainstream-elokuvista. Oli niin tai näin, valot sammuivat, täpötäysi salillinen ihmisiä hiljentyi katsomaan valkokangasta ja minä pyrin kytkemään mielestäni pois kaikki ne hehkutukset.
Juoni on sen verran yksinkertaisesti rakennettu, että ensimmäisen osan näkeminen ei ole välttämättömyys. Peter Parkerilla (Tobey Maguire) menee suoraan sanottuna kurjasti. Yksityiselämä menee päin prinkkalaa, ja ruuvia ohimolla kiristää vielä kaikki ne paineet, joita kaikkien rakastama supersankarin rooli tuo mukanaan. Supersankarina oleminen ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista: pitäisi ehtiä kuljettamaan pizzaa ympäri New Yorkia, lukemaan läksyjä, viettämään aikaa almost-tyttöystävän kanssa, maksamaan laskuja, huolehtimaan vanhasta tädistä, pitämään yllä kaverisuhteita ja siinä sivussa niittämään kaupungin rikollisuus minimiin. Samalla kuuluisan tiedemiehen Otto Octaviuksen (Alfred Molina) fuusio-kokeilut menevät pipariksi ja hänestä kuoriutuu ilkeä Tohtori Mustekala (tämänkertainen hämähäkkimiehen päävastus). Parkerin rakkaus, Mary Jane (Kirsten Dunst), joutuu pettymään Peteriin toistamiseen, kun tällä ei ole hänelle koskaan aikaa. MJ on löytänyt uuden rakkauden ja aikoo pian mennä naimisiin. Tässä siis vain ylimalkaiset lähtöasetelmat parituntiseen ralliin.
Ihmissuhteiden puimiseen pureudutaan edellistä osaa paremmin ja sankaruuden varjopuolet tuodaan hyvin esille. Siinä onkin kenties tämän elokuvan paras anti. Kaikkien niiden ylitsevuotavien hehkutuksien jälkeen Spider-Man 2 oli aikamoinen pettymys. Se ei tarjonnut oikeastaan mitään erikoista; ei mitään ennennäkemätöntä, ei kerrassaan mitään. En osaa sanoa miten hyvin elokuva toimi itse adaptaationa, koska en ole perehtynyt lehtiin niin perin juurin. Oliko hahmot ja sarjakuvan tunnelma siirretty paperilta miten hyvin valkokankaalle, sitä en osaa sanoa. Jokaisella hämiksen piirtäjällähän on omanlaisensa näkemyksensä sarjakuvan tapahtumista ja maailmasta. Joka tapauksessa erittäin näyttävää actionia ja hienoja tehosteita, niin kuin kuuluu tämän luokan kassamagneetissa ollakin. Eniten elokuvasta saavat varmasti irti armottomat toiminta-elokuvan ystävät sekä hillittömät sarjakuvafanit, itse en lukeudu kumpaankaan kastiin.
Näyttelijäsuoritukset eivät tehneet mitään erityisen positiivista vaikutusta minuun, vaikka ihan keskivertoa olivatkin. Tobey sopii Parkerin rooliin ihan hyvin tuoden sopivissa määrin huumoriakin mukaan. Kirstenin hahmo oli kirjoitettu vähän liiankin imeläksi, mutta todistaa kyllä osaavansa näytellä, pääseepä hän lopulta kirkumaankin. Huomaa myös Bruce Campbell pienessä cameo-roolissa kärttyisänä ovimiehenä. Ehdoton miinus elokuvalle oli Jonah Jamesonia tulkitseva J.K. Simmons. Ärsyttävin rooli miesmuistiin. Yrittää tuoda hauskaa huumoria mukanaan, mutta epäonnistuu siinä totaalisesti, kunnes lopulta koko pelleily pursuaa yli äyräitten huonontaen samalla elokuvan yleisilmettä. Minun kirjoissani Hämähäkkimies 2 upposi sinne pohjattomaan, synkkään laariin muiden kaltaistensa seuraksi.
nimimerkki: Low Rider
