Perhe on pulassa, joten epätoivoinen Sakamoto (Mako) myy lapsensa (Suzuka Ohgo) geishataloon. Ajankohta on 1920-lukua. Ankea alku on vasta alkupotku pitkälle draamalle, joka seuraa Sayurin (Zhang Ziyi) uraa, johon mahtuu iloa ja surua. Pääasiassa jälkimmäistä. Geishat juonivat toisiaan vastaan ja geishatalon suosituin Hatsumomo (Gong Li) on erityisen ilkeä. Yksi juonija lisää on Mameha (Michelle Yeoh), jonka liikkeet ovat Sayurin avuksi. Neljäs merkittävä talon geisha on Kurpitsa (Youki Kodoh). Siinä sivussa toinen maailmansotakin keikuttaa maailmaa.
Arthur Golden kirjoitti romaanin. Romaani oli menestys ja siitä päätettiin tehdä elokuva. Rob Marshall istuu ohjaamaan eksoottisesti japanilaiseen miljööseen sijoittuvaa pukudraamaa, taustana on rajusti muuttuva Japani. Tämä historiallisesti kiinnostava ja dramaattisesti latautunut maailma kuitenkin on varsin pikkumaisen kieroilun näyttämönä ja se jokseenkin antaa tarinalle onton kaiun ja nakertaa dramaattista magiaa, joka voisi kertoa maailman muuttumisesta hyvin eksoottisesta kulmasta, mutta ei kuitenkaan pääse siihen.
Geisha on paitsi Karl Fazer Oy:n yli 60 vuotta markkinoilla ollut suklaatuote, myös japanilainen viihdyttäjänainen, jonka on osattava tanssia, soittaa musiikkia, keskustella sivistyneesti ja järjestää teeseremonioita ja heidät voi tunnistaa vaatetuksesta ja hiuksista. He eivät ole prostituoituja tai uskonnollisen vakaumuksen seuraajia, vaan viihdyttäjiä. Tähän rahan pyörittämään ja Äidin (Kaori Momoi) hallinnoimaan naisten maailmaan mahtuu enemmän kuin hieman julmuutta. Rob Marshall osaa työnsä ohjaajana ja kaikki näyttävyydestä vastaavat Oscarit kertovat elokuvan olevan silmäkarkkia, joka menee inhimillistä estetiikkaa pidemmälle. Palkinnot todellakin ovat ansaittuja.
Zhang Ziyi astuu korkeisiin getoihin (geishan traditionaalinen puusandaali) ja tämän kauneus peittää raa’an juonittelun keskellä poukkoilevan pelinappulan. Gong Li ruumiillistaa raa’an, villin ja petollisen juonittelijan ja Michelle Yeoh on jyrkkä vastakohta kylmähermoisena veteraanina, joka juonii omia kierouksiaan. Neljäs femiininen tukipilari, Youki Kodoh, peittyy kolmen paljon elävämmän rouvan alle ja Kaori Momoi puolestaan tietää kaiken hinnan ja ei minkään arvoa. Näyttelijöitä ei voi moittia roolien suhteen, mutta elokuvan isompi ongelma on sen juuri hyvin rikkonaisessa rakenteessa.
Kuvallisesti tämä on äärimmäisen kaunis elokuva ihmisistä, joiden persoonan kauneus tai sen puute ei aina näy kauniiden kasvojen alta. Ajoittain leffa saavuttaa todellista draaman ja kerronnan suuruutta. Harmi vain, että rakenne on melkoisen epätasainen ja turvokettakin on mukana jo valmiiksi raskaassa elokuvassa, eikä selkeää dramaattista kaartakaan ole mukana ja ne kaikki nakertavat leffan kiinnostavuutta.
Lisätietona: kirjailijalle lähteenä ollut geisha ei ollut yhtään mielissään syntyneen romaanin sisällöstä ja kirjoitti vastauksena omaelämänkerran.
