Ykkösosan hienouden jälkeen kakkososa tuntui pyhäinhäväistykseltä. Kakkososan huonouden jälkeen tämä tuntuu ihan katsottavalta.
Tällä kertaa kohteena on vesipuisto. Eräässä vesipuistossa ollaan aidattu pieni laguuni, ja veden pinnan alle laguuniin on laitettu putki, jonne ihmiset pääsevät ihastelemaan merenalaista elämää. Muutama puiston työntekijä joihin myös ykkös ja kakkososista tutun Michael Brodyn poika kuuluu, sukeltelevat ja saavat peräänsä valkohain poikasen. Ihmeen kaupalla he pääsevät karkuun ja saavat vielä hain kiinni. Ja valkohaihan ei elä vankeudessa, right? No nämä tyypit keksivät ihmevekottimen jolla hai pysyy elossa, kunhan sitä ei pistetä näytille liian aikaisin. Ahne johtaja kuitenkin passittaa kalan näytille ennen aikojaan ja se kuolee. Tähän asti elokuva on ihan kelpo viihdettä, mutta sitten mennäänkin jo niin ettei päätä palele… pikkuhain äiti (joka onkin vähän isompi hai) on piileskellyt jossain putkistossa, josta aidattuun laguuniin tulee vettä. Oikeasti valkohai kuolee parissa minuutissa jos se pysyy paikoillaan. Sitten hai hyökkää laguuniin ja eristää putken, ja kaikki siellä olevat ihmiset. Tottakai, se on isompi kuin koskaan ennen. Sitten Brodyn poika, tämän käynnillä oleva veli ka muita työntekijöitä sukeltavat tappaakseen kalan…
Sarjan toiseksi paras osa tämä on, mutta ei silti lähelläkään ykkösen tasoa… Näyttelijäntyö ei päätä huimaa, ja ohjaus ei ole kovinkaan hienoa… Hai ei näytä yhtään aidommalta kuin ennenkään.
