Uudet Van Veeteren -elokuvat aloittanut Kaalbringenin kurkunleikkaaja oli lupaava aloitus ja Carambole vakuuttava jatko. Münsterin juttu jatkaa sitä samaa tasaisen vahvaa linjaa olemalla varsin hyvä rikostrilleri. Siis elokuvana hyvä, filmatisointina tähän helposti pettyy. Juonta on menty vähän muuttelemaan, mutta sen tavallaan ymmärtää, sillä kirjan kääntäminen sellaisenaan elokuvaksi olisi vienyt filmirullaa enemmänkin kuin 89 minuutin verran. Voisin saarnata vaikka kuinka paljon kirjan ja leffan eroista, mutta koska ketään ei varmaankaan hirveästi kiinnosta, niin keskityn vain elokuvan arvosteluun.
Van Veeteren saa tämän elokuvan ajaksi siirtyä sivuosaan, kun rikosindentti Münster tutkii yhtä vaikeaa murhatapausta. Arvostettu viinien maahantuoja Leverkuhn löydetään surmattuna ja vanha kaveri tunnustaa teon, Münsterin “ansiosta”. Münster alkaa epäillä kuitenkin juttua ja hänelle tulee tapauksesta päähänpinttymä, josta pääsee eroon vain ratkaisemalla murhamysteerin.
Näyttelijäpuoli on taas kunnossa, siitä ei voi ollenkaan valittaa. Kuulustelukohtauksissa Van Veetereninä nähtävä Sven Wollter pääsee oikein kunnolla vauhtiin ja Nesserin dekkareiden fanit näkevät juuri näissä kohtauksissa sen kirjoista tutun tinkimättömän kuulustelijamestarin. Karismaattinen Thomas Hanzon on hyvä Münsterinä ja vastaa aika hyvin mielikuvaa kirjan esittelemästä hahmosta. Eva Rexedin tulkitsema naispoliisi Moreno pysyttelee tässä osassa vähän enemmän taustalla.
Hyvin eteenpäin rullaava leffa on elokuvallisesti vahva ja saa aikaan jopa pahanolon tunteita. Se on psykologinen kurkistus Münsterin maailmaan, jutun vaikutuksesta häneen. Elokuva käsittelee vain puolia kirjan teemoista, mutta se ei haittaa muita kuin kirjan lukeneita. Rickard Petrelius saa aikaan hyvää jälkeä ohjaajan pallilla, mikä on eduksi käsikirjoituksen heikoille hetkille. Mielenkiintoinen dekkarifilmi, joka on sitä aikaisemmista osista tuttua laatutyötä. Ei mikään täydellinen mestariteos, mutta asiansa ajavaa jännitystä.
Olen kova Van Veeteren -fani tekstimuodossa ja nämä filmatisoinnitkin ovat pitäneet aika hyvin pintansa. Vaikka tarina ei olekaan ihan samanlainen kuin emoteoksessa, niin tunnelma on yhtä tumma ja koukuttava.
