Sherwoodin metsä on vaarallinen paikka. Sheriffi Robert de Rainault (Nicholas Grace) ja tämän yrmeä apuri Sir Guy of Gisburne (Robert Addie) eivät kaikista ponnistuksistaan huolimatta onnistu saamaan kiinni lainsuojatonta Loxleyn Robinia (Michael Praed) ja muita tämän joukkion jäseniä. Näiden kahden välillä on keskinäistä epäluuloa ja vuosien myötä kuningas Rikhard Leijonamielen tilalle tulee huomattavasti pragmaattisempi Juhana (Philip Davis). Samaten Robinin joukkio rakoilee liitoksistaan Robinin joutuessa hoitamaan paitsi suhdetoimintaansa, välttelemään sheriffin kätyreitä ja tekemään uskonnollisia riittejä Hernen poikana ja ratkomaan johtajuuden aiheuttamia kiistoja. Useiden juonien ja vaarojen jälkeen sheriffi saa apuvoimia Robinin joukkion jäljittämiseen ja myös onnistuu vangitsemaan joukkion lähes kokonaan, mutta hänen riemunsa on lyhytaikainen.
Richard Carpenterin kirjoittama Robin of Sherwood on vahvasti myyttiin vaikuttanut tulkinta ja pakanamytologian, karun realismin, hillitysti käytettyjen yliluonnollisten elementtien ja erinomaisen teknisen toteutuksen liitto on vahva. Eikä unohtaa voi erinomaisia näyttelijäsuorituksia. Michael Praed johtaa kaartia hiljaisella karismalla ja kokeneella varmuudella ja Judi Trott tämän rakastamana Lady Marionina ei ole mikään heikko kaunistus, vaan itsevarma ja vahva nainen joka käyttää jousta taidokkaasti ja tappavasti ollen täysipainoinen joukkion jäsen. Will Scarlettin synkeys ja auktoriteettia katkerasti vihaava raivo saa tulta Ray Winstonen karkeasta olemuksesta ja Peter Llewelyn Williamsin tulkitsema Much on ensimmäiseen kauteen verrattuna taidokkaampi ja toimivampi hahmo joka osaa myös taistella vaikka onkin hieman hidas. Clive Mantle Pikku-Johnina ja Mark Ryan saraseeni Nasirina hoitavat fyysisemmät roolinsa tehokkaasti ja jälkimmäisenä mainittu on yhä joukkion etäinen, hiljainen edustaja jolla kuitenkin on sydän paikallaan.
Robinia vastustaa yhä Nottinghamin sheriffi Robert de Rainault ja Nicholas Grace tuo rooliin suuren määrän kyynistä realistia ja valtapoliitikkoa joka ei nauti asemastaan ja ei epäröi käyttää raakoja konsteja ja muita kierouksia jos niistä on hyötyä. Erityisesti episodi ‘The Children of Israel’ osoittaa sheriffin kyynistä ja tehokasta järjenjuoksua. Paras tapa säästyä velanmaksusta on hankkiutua eroon velkojasta ja paras tapa hankkiutua eroon juutalaisesta rahanlainaajasta on järjestää pogromi. Philip Jackson tämän kierona apottiveljenä, Hugona on myös epämiellyttävä kieroilija joka ei todellakaan ole mikään pyhä mies, toisin kuin Phil Rosen tulkitsema munkki Tuck joka lainsuojattoman asemasta johtuen hallitsee jousen ja miekan käytön. Robert Addie yrmeänä Gisburnena saa yhä kantaa sheriffin sarkastiset kommentit ja selväksi tulee kuitenkin se tosiasia että Sir Guy ei ole mikään tahdoton syntipukki, vaan hänellä on omia intressejä jotka eivät aina mene yksiin sheriffin intressien kanssa.
Richard Carpenter tuo taidokkaasti mukaan yliluonnollisia elementtejä ja koska niitä käytetään säästeliäästi on noitapiireissä ja paholaisenpalvojissa todellista uhkaa eikä Kabbalan lukeminen ole suinkaan vaaratonta. Lisäksi Herne (John Abineri) suo ajottain apua Robinille. Erityisesti kauden viimeinen episodi ‘The Greatest Enemy’ on tehokas kerronnaltaan Robinin joukkion joutuessa pakenemaan henkensä edestä väijytyksestä. Vaikka pitkäjousen nuoli on tappava ja kantaa kauemmas kuin varsijousen vasama on ylivoima ja päättäväinen tahto silti liian suuri vastustaja Loxleyn Robinille ja sheriffi ja Gisburne saavatkin lyhyen aikaa nauttia voitostaan. Kuitenkin Loxleyn Robin aavistanut sitä, sillä Robin Hood (Jason Connery) pelastaa joukkion sheriffin kynsistä todistaen olevansa kuolematon. Loxleyn Robin on kuolevainen ja tapettavissa, mutta Hernen poika Robin Hood elää ikuisesti.
Kokonaisuus on erinomaista fantasiaa. Näyttelijäsuoritukset ovat korkeatasoisia, tehosteet toimivat eikä käsikirjoituksessa ole mitään vikaa. Osa episodeista eivät kylläkään ole täydellisiä, sillä uutuudenviehätys on poissa sarjasta, mutta se ei ole mikään este ja kauden viimeinen episodi on erinomaisen vahvaa draamaa.
