20-luvulla Saksassa tapahtui. Kirjailija Bram Stokerin leski eväsi Saksalaiselta elokuvaohjaaja F.W. Murnaulta luvan filmata hänen kuuluisin teoksensa Dracula. Siitäpä ei Murnau piitannut, vaan muutti nimet ja ryhtyi kuvaamaan elokuvaa nimellä Nosferatu. Nosferatua näyttelemään palkattiin sitte varsin erikoinen Max Shcreck, mutta mikä onkaan tämän herran erikoisuus?
Eli toisinsanoen elokuvan idea on se, että Max olisi oikeasti ollut vampyyri. Idea on varsin hullun kuuloinen, joten varmasti herättää ihmetystä, ettei elokuva olekkaan komedia. Elokuva on ns. vakavasti tehty hauska idea, joka tällä kertaa toimii.
E. Elias. Merhige on itselleni tuntematon nimi, mutta hienosti kaveri ohjaa, täytyy myöntää. Elokuvassa näkyy lukuisia nerokkaita oivalluksia, jotka ovat omiaan kohottamaan kummallista tunnelmaa. Myös jonkinlaista matkintaa itse F.W. Murnaun ohjaus tyyliin löytyy. Näistä ns. looklike -ohjaajista hän onnistuukin huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi RKO 281:n ohjaaja. Näyttelijät hoitavan hommansa hienosti, eikä Willem Dafoen roolisuoritusta voi olla ihailematta.
Elokuva on muutenkin erikoinen ja erillainen, mikä on vain tervetullutta nykypäivänä. Sen lisäksi, että se onnistuu hurmaamaan erillaisuudellaan, saa se myös nostalgian nälkäiset, elokuvan teosta/historiasta ja/tai kauhuromantiikasta kiinnostuneet puoleensa. Se on välillä jopa oikeasti kauhunväristyksiä nostattava.
Shadow of the Vampire on “piristävä” poikkeus nykykauhuun. Siinä on jotain erillaista, mutta jotain tuttua… sitä on hankala selittää, se pitää nähdä. Suosittelen
nimimerkki: Sano mitä sanot
