Willin Lännen miljöö on yhä sama. Karua, ankeata puoliaavikkoa missä elannon kasaan raapiminen on silkkaa kipua ja laki on helpolla unohdettavissa. Juuri sellaista seutua missä on hyvä tehdä rikos ja olla jäämättä kiinni ja kaiken huippuna siellä pääsee mahtihenkilö helpolla sanelemaan poliittisia ratkaisuja omien oikkujensa mukaan. Genreohjaaja John Sturgesin ohjaama kuvaus Black Rockin kaupunkiin saapuvasta muukalaisesta sisältää nuo kaikki arkkityypit ja pari muutakin, joten juoni ei loista omalaatuisuudellaan. Tunnelma on kuitenkin koko ajan kiristyvä ja miljöö asianmukaisesta karuudestaan huolimatta on pelkkä tausta rikosmysteerin selvittämiselle. Juonta kehitetään hiljalleen ja koko ajan Sturges tuo esille uusia paljastuksia aiheeseen liittyen kunnes katsoja ymmärtää mistä on kyse ja keitä kaikki ovat. Toimintaa ei paljoa tarvita, mutta se vähä on tylyä ja tehokasta.
Pikajuna pysähtyy ja ulos astuu matkustaja, käsivammainen John J. Maccreedy (Spencer Tracy) ja hänellä on tehtävä suoritettavaan, mutta hänen tehtävänsä laittaa hänet ristiriitaan paikallisen isokiho Reno Smithin (Robert Ryan) kanssa. Putkassaan viihtyvä sheriffi Tim (Dean Jagger) ja hautausurakoitsija Velie (Walter Brennnan) eivät paljoa apua ole ja valitettavasti Smithin kovanaamat Hector (Lee Marvin) ja Coley (Ernest Borgnine) ovat varsin kyvykkäitä uhkailijoita, joten Maccreedy on käytännössä eristyksissä murhamiehiä vastaan ja luonnollisesti murha vaatii uusia murhia.
Spencer Tracyn tulkitsema sankari on itsepäinen ja silkalla persoonallisuutensa voimalla eteenpäin menevä jääräpää joka ei vähästä hätkähdä eikä myöskään enemmästä mene neuvottomaksi pahassa paikassa. Robert Ryan vastapelurina toimittaa tehokkaan konnaroolin. Kovanaamojen lisäksi hän ei epäröi käyttää voimaa itse ja luonnollisesti hän yrittelee väyrystellä itsensä irti sotkusta mihin hän koko ajan sotkee itseään lisää.
Sivuhahmojen joukosta löytyvät kuitenkin parhaimmat hahmot. Dean Jagger ja Walter Brennan ovat molemmat vääryyden huomanneita, mutta liian heikkoja ongelman korjaamiseksi. Lee Marvin ja Ernest Borgnine henkilöivät ilkeämieliset kovanaamansa täydellisesti. Kyseessä on kaksi ilkeää, väkivaltaista nilkkiä joka vähemmän miellyttävien temppujensa lisäksi hallitsevat asiakaspalvelu-uhkailun.
Tarina on yksinkertainen ja tätä aiemmin ja myöhemmin tehty, mutta hyvä toteutus pitää elokuvan alusta loppuun mielenkiintoisena ja näyttelijät tekevät alusta loppuun lujaa työtä. Kahden aikeen ristiriita viedään lopulliseen päätökseen ja lopputulos on mutkittelematon rikosmysteeri ankeassa western-miljöössä.
