Ja taas uusi supersankarileffa. Tämän vuoden aikana teattereissa on pyörinyt monensorttista supersankarileffaa. Nyt onkin Dark Horse Comicsin oman sarjakuvasankarin, punaisen pirua muistuttavan Hellboyn vuoro astua valkokankaalle jo toista kertaa. Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa jälleen Guillermo Del Toro, jonka muita ohjauksia ovat muunmuassa Blade II ja Pan´s Labyrinth.
Elokuvan alussa kuvataan Hellboyn (Ron Perlman) lapsuutta. Hänen isänsä, Tohtori Broom kertoo tarinan Kultaisesta armeijasta. Kuningas Balor (Roy Dotrice) rakennuttaa itselleen Kultaisen armeijan ja Kultaisen kruunun, joka on ainoa keino hallita armeijaa. Hän huomaa, että Kultaisesta armeijasta koituukin vain pelkkää harmia, ja purkaa kruunun kolmeen osaan, ja tekee rauhan ihmisten ja satuolentojen välille. Vuosien päästä, kun Hellboy on jo aikuinen, ilmestyy prinssi Nuada (Luke Goss), joka havittelee Kultaista armeijaa. Hellboyn, tulta manipuloivan Liz´n (Selma Blair), kalaa muistuttavan Aben (Doug Jones) ja Johann “Gasman” Kraussin (Seth MacFarlane) on estettävä Nuadan aikeet.
Ensimmäistä Hellboyta en ole nähnyt, mikä tietysti ei ole kovin hyvä asia. Hellboyn historiasta minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, ja juonikin käynnistyy niin nopeasti, ettei tätä seikkaa oikein ehdi edes ajatella. Myös sivuhahmot ovat tuntemattomia, ja epäselväksi jäi myös se että mille järjestölle Hellboy työskentelee ja miksi. Eli flashback varmuuden vuoksi niille, ketkä eivät ole ensimmäistä leffaa nähneet elokuvan alkuun olisi ollut ihan kiva juttu. Käsikirjoitus vaikuttaa hutaistulta ja hyvin epäselvältä, eikä itse ideakaan ole mikään kovin omaperäinen. Joka väliin tungetaan typerää lässynlässyn ihmissuhdedraamaa, mikä ei sovi komedialliseen supersankarirymistelyyn ollenkaan. Kliseistä on myös heitä-joku-kiva-läppä-ja-vedä-monsteria-turpaan -tyyli…
..mutta onneksi se kuulostaa Perlmanin lausahduksena paljon paremmalta. Päähahmot ja kaikenmaailman möröt on kirjoitettu hauskoiksi ja luotu hienosti. Erilaisia fantasiamaailman olentoja jaksaa katsella pitkään kyllästymättä, ja näihin friikkeihin on onnistuttu luomaan hienosti koomisuutta, joka perustuukin juuri sopivasti niiden vaihtelevaan ulkonäköön. Huumoria leffassa on enemmän kuin tarpeeksi. Juuri tämän takia on juuri siinä ja siinä, etteivätkö Hellboyn liiallisen hauskat lausahdukset ala ärsyttää. Koomisten sivuhahmojen koominen ja dialogi ei naurata, mutta se hymyilyttää ja piristää mukavasti, ja ennenkaikkea sulautuu hyvin näyttävien toimintakohtausten sekaan.
Näyttelytyö on kaikinpuolin laadukasta, ja pääosavalinnoissa on osuttu lievästi sanottuna napakymppiin. Ron Perlman sopii Hellboyn rooliin täydellisesti, mistä suuri kiitos kuuluukin herran jämäkälle olemukselle. Selma Blairin tulkitsema Liz näyttelee todella hyvin ja on samalla suuri silmänilo. Luke Gossin esittämä pääpahis on ihan siedettävä, joskaan ei kovin vakuuttava näyttelijä.
Hellboy II: The Golden Army on hieman keskivertoa parempi fantasiarymistely kuorrutettuna koomisuudella, joka sopii täydellisesti tylsiin viikonloppuiltoihin piristeenä.
