Televisiossa tai elokuvissa ei ole käsitelty hautausurakoitsijan uraa juuri mitenkään. Ei ihme, sillä sana ”hautaustoimisto” tuo mieleen harmaat, kuivat pukuihmiset ja tunkkaisen mädän ruumiin hajun. Paikka ei tulekaan ensimmäisenä mieleen pohdittaessa hyviä ideoita televisio-ohjelmalle. Onneksi Alan Ballilla on välähtänyt.
Välttääkseni juonipaljastukset en kerro juonesta kuin sarjan lähtöasetelmat. Hautaustoimiston johtaja ja perheen pää kuolee yllättäen auto-onnettomuudessa jouluaattona. Kuolema yhdistää joulunviettoon valmistautuvan perheen ja antaa loistavan alkusysäyksen yhdelle parhaista television draamasarjoista. Neljännen kauden alussa perheen pään kuolema ei tietenkään ole enää kovin suuressa roolissa, vaan käsikirjoittajat ovat kehittäneet uudet, mielenkiintoiset juonenkäänteet. Neljäs kausi onkin juonellisesti sarjan parhaita.
Six Feet Underin jokainen kausi on ollut loistava, joten neljännelle kaudelle syntyi ainakin omalla kohdallani aika paljon ennakko-odotuksia. Onneksi Mullan allan neljäs tuotantokausi on vähintään yhtä laadukas kuin edellinenkin, ehkä jopa parempi. Näyttelijöiden suoritukset edustavat television kärkipäätä – ja hyvä näin, koska sarjassa luetaan paljon henkilöhahmojen kasvoilta. Haluan nostaa esille Rachel Griffitsin ja Peter Krausen loistavat näyttelytaidot ja on todella sääli, ettei kumpikaan ole saanut ansaitsemaansa julkisuutta ja kehua. Sarjan ohjaus, leikkaus, valaistus ja (kuten aikaisemmin mainitsin) käsikirjoitus ovat myös kunnossa. Päähahmoihin uppoaa sisään ja heistä alkaa välittää. Tärkeimpien henkilöiden elämää maustavat tukku nimekkäitä sivuhenkilöitä, mm. Nicole Richie pienessä cameo-roolissaan.
Mikään tai kukaan ei ole täydellistä, ei siis myöskään Mullan alla. En tiedä onko sarjan ohjaaja halunnut tehdä tarkoituksella sarjasta näin masentavan, vai onko kyse vain liiallisesta rajan ylittämisestä. Erityisesti jakso nimeltä ”That’s My dog” pisti maahan koko loppuillaksi. Minusta television kuuluu viihdyttää, ei masentaa, vaikka viihdyttämiseen kuuluu toki myös tunteiden herättäminen. Toisaalta tuo yllä mainittu jakso oli jotain ainutlaatuista television historiassa rohkeudellaan ja masentavuudellaan. Kai sekin jotain merkitsee.
Neljänneltä kaudelta löytyy myös pari vähemmän loistavaa kuolemaa, jonka ohjaaja voi hyvin perustella sillä, että kuitenkin todella harva kuolee nähdessään lentäviä pumpattavia Barbaroita ja luulee niitä enkeleiksi, jolloin hän lähtee juoksemaan ja jää auton alle.
Mullan alla (Six Feet Under) on sarja, joka onnistuu olemaan samaa aikaa hyvin hauska ja äärettömän surullinen, iloinen ja masentava, aito ja absurdi. Se on ehdottomasti television parhaita sarjoja, mutta se ei ole ihan jokaisen Tero Teeveentuijottajan sarja. Sarja on rohkea, eikä paljoa peittele arkojakaan aiheita. Mutta niille, jotka ovat pitäneet aikaisempien kausien menosta, ei neljäs kausi tuota varmasti pettymystä.
